perjantai 30. maaliskuuta 2007

Lasihelmiä





Sulattelin lasihelmiä pääsiäiseksi. Käytin kaikenlaisia muista töistä jääneitä lasinjämiä, ja leikkasin niistä neliön tai suorakaiteenmuotoisia paloja. Yllättävän vaihtelevalla tavalla eri lasit käyttäytyvät samassa lämpötilassa. Ja osittain samatkin lasit. Osa sulaa kauniisti pyöreähköön muotoon, osa sulaa valmiiksi säröille ja osa ei sula yhteen ollenkaan. Harmillisesti nuo kaikki läpikuultavat ovat jääneet epämääräisiksi sulamattomiksi klönteiksi. Täytyy miettiä, että koitanko sulattaa ne uudelleen ehkä korkeammassa lämpötilassa vai laitanko lasinkeräykseen, vai kukkaruukun pinnalle koristekiviksi. Tässä vielä kuva hyvin sulaneista ja kauniin vihreistä lasinpaloista.



Ohessa on myös yksi kuva, jossa näkyy, kuinka säröille osa lasista suli.



I fused glass which were leftovers from my earlier tiffany works. It was interesting to see how differently different glass is fusing in the same temperature. Or even the same glass can fuse differenlty. Some of them is fusing to nice circular form, but some of them fuses only little. Sadly all those glass pieces which are transparent did not fuse well. Let's see what shall I do with thoseones.

6 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Minua kiinnostavat nuo sinun lasityösi, en ole ikinä tehnyt sellaisia. Ihan perustavanlaatuinen tyhmä kysymys: miten sinä sulaat noita lasihelmiä? Ei kai ihan paistinpannussa? :)

Pia kirjoitti...

Kaisa, meillä on työpaikalla tiffanykerho, ja kerholla on myös lasinsulatusuuni. Eli olen onnellisessa asemassa, kun pääsen harrastukseni pariin työkavereiden kanssa, eikä omia välineitä tarvitse hankkia. Sulatusuunit ovat ilmeisen kalliita, ja luultavimmin jos paikkakunnallasi voi polttaa posliinimaalaustöitä / keramiikkatöitä, niin samassa uunissa voisi ehkä sulattaa lasia, mikäli uunin lämpötilan voi ajastaa. Itse olen käyttänyt maksimissaan 790 asteista sulatusohjelmaa ja ajastanut, että missä ajassa lämpötila nousee mihinkin asteeseen ja kuinka kauan kussakin asteessa sitä pidetään tasaisena.

Lasinsulatus on mielenkiintoista hommaa, ja itsekin sitä vasta opettelen. Jossain blogissa näin, että käsityömessuilla oli myyty mikroaaltouunissa toimiva sulatusuuni. En kuitenkaan tiedä, että miten hyvin se toimii. Pieniä koruja ja lasihelmiä sillä ehkä pystyy tekemään.

Kaisa kirjoitti...

Mikroaalto-sulatusuuni kuulostaa mielenkiintoiselta! Kansalaisopistolla täällä kyllä voi polttaa posliinia, joten ehkä... (On täällä opistolla varmaan lasikurssejakin, kun tulisi mentyä mukaan.)

Kommentoin tähän tuota turkoosia kesäneulettasikin: teen itse juuri vastaavaa aniliinista Tennesseestä! :)

Pia kirjoitti...

Kaisa, hauska nähdä jossain vaiheessa blogistasi, miltä sinun aniliininpunainen Tennessee työsi näyttää. Malli on mukavan kesäinen ja riittävän helppo.

Satu H kirjoitti...

ihania! tuota lasinsulatusta olis kiva kokeilla joskus! tiffanyista kun jää hukkapaloja kuitenkin.. :)

Anonyymi kirjoitti...

juu.. kaisa,jos kiinnostaa lasi niin kannattaa suunnata kihniöön. löytyy varmaankin suomen kattavin lasialan koulu, ja löytyy myös kursseja... ei kannata hankkia mitään mikrolla toimivaa uunia, koska ne korut tuskin kestää, ne kun eivät jäähdy haudutuspisteiden mukaan...eikä muutenkaan kannata ruveta leikkimään ennen kunnon perehtymistä asiaan... ja pia, ihan ensiksi, nuo kukat eivät ole frittejä vaan millefioreja. toiseksi, tiedäthän sitten että nuo säröilleet eli stressanneet lasit ovat vaarallisia, koska ne voivat räjähtää? väärä sulatusohjelma... Jos koruja sulattaa, niin ei kannata käyttää kuparifoliotöistä jääneitä paloja, eikä sen puoleen sulatuslasiakaan, jos ei tiedä haudutuspisteitä ja aikoja. tiesithän että lasi hakeutuu 6mm paksuuteen ja siksi muotoutuu erilailla riippuen siitä montako lasikerrosta laittaa... hyvänä vinkkinä, ei kannata osallistua sellaisille kursseille, joiden vetäjillä ei ole vaadittua ammattitaitoa(kansalaisopiston kurssi ei riitä). äläkä ota tätä viestiä hyökkäyksenä, koska tämä ei ole. valotan vain hieman asioita. on todella hienoa, että olet kiinnostunut lasista.