Kehräysinnostukseni on blogimaailma saanut aikaan. Monessa blogissa olen nähnyt kauniita itsekehrättyjä lankoja, joten kehräys rupesi kiinnostamaan. Ensin yritin opetella netin avustuksella, mutta en päässyt kunnolla jyvälle. Sain kyllä aikaiseksi vähän möykkyistä lankaa huovutusvillasta, mutta tuntui, että koko ajan villa meni ihan sotkuun.Sain apua Seurasaaressa käydessäni, kun sain kädestä pitäen opetusta aiheeseen. Toistaiseksi lankaa on syntynyt vasta vähän, yhteensä runsaat 100 g. Olen kehrännyt tähän asti vain huovutusvillaa, mutta merinoa ajattelin kokeille seuraavaksi. Olen syksymmällä menossa värttinällä kehräyskurssille, jossa toivo oppivani myös pellavan kehräystä, kertaamista, sekä uunituoreiden karstojeni käyttöä.
Ajatus siitä, että näin on lankaa tuotettu jo satoja vuosia sitten, on kutkuttava. Vaatteen aikaansaaminen on ollut suuren työn takana, kun ensin on kasvatettu lampaita / pellavia, saatu niistä kuidut kehruuta varten, kehrätty, mahdollisesti värjätty ja lopulta kudottu / neulottu. Vaatevaraston kasvattaminen on ollut suuren työn takana, ja kaikki kankaat on käytetty moneen kertaan.
Unelmani on osata kehrätä lankaa, jota voin sitten kasviväreillä värjätä. Tavoitteni ei ole lopettaa kaupan lankojen ostamista, mutta jotenkin tuo kehräyksen ja värjäyksen yhdistäminen kiinnostaa.
Rukki, ei, sitä en vielä tosissani mieti, vaan ajattelin opetella ensin tämän värttinän. Aika näyttäköön, tuleeko rukki jossain vaiheessa hankintalistalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti