Sadonkorjuuta ja värikasveja

Vaikka minulla ei kasvimaata olekaan, niin tähän aikaan vuodesta on jonkun verran sadonkorjuuta kuitenkin. Viinimarjat on jo keitetty mehuksi ja hyytelöksi. Ruukuissa kasvaa paprikoita ja chilejä, jotka alkavat pikkuhiljaa valmistua. Kuvassa oleva paprika on ns. violetti paprika, joka on aivan tumma, ja joka voidaan syödä myös violetinvärisenä. Tämä yksilö alkaa jo punastua. Violettina ne maistuvat samanlaisilta kuin vihreät paprikat, joten ne voi rauhassa antaa punertua. Yhtenä aikaisempana vuotena minulla on ollut paprikoita, mutta paljon pienemmässä ruukussa. Silloin niistä ei tullut oikein mitään. Nyt ruuku on suuri, ja satoa on suht runsaasti. Vieläkin löytyy kukkia ja nuppuja, mutta eivät ne ehdi kypsyä vihannekseksi asti.

Chilitkin alkavat kypysä. Satoa on jonkinverran, mutta ei lainkaan verrattavissa viimekesäiseen valtaisaan satoon (jota on vielä runsaasti jäljellä). Pikkuhiljaa nekin alkavat punertua, vaikka suurin osa onkin vielä vihreitä. Ensi talveksi on chilejä, vaikka tänä vuonna ei olisi tullut ollenkaan. Kasvi on sen verran hauskan näköinen, että sitä on ihan mukava kasvattaa ruukussa, vaikka uusia chilejä ei tarvitsisikaan.

Uudemmat omenapuut ovat kutakuinkin pudottaneet omenansa, mutta vanha uskollinen Åkerö jaksaa kasvattaa satoa. Ne kypsyvät vasta myöhään syksyllä, mutta niistä tulee taivaallisen hyvää hilloa ja ne ovat hyviä syömäomenoita. Omenapuun lehdet alkavat myös varista. Kohta on taas aika ryhtyä keräämään kaikki puusta pudonneet keltaiset lehdet
ja tehdä niistä värjäysliemi. Viime vuonna sain viikon verran liotetuista omenapuunlehdistä kauniin ruskeaa lankaa. Nyt olisi tarkoitus värjätä taas omenpuunlehdillä.

Ohessa on kuva kuivumassa olevista tiikerinkaunosilmistä. Aika niukka kukinta tuli, mutta toivottavasti kukinta jatkuu vielä pitkään. Näillä ei vielä lankaa värjätä. Jos ei tänä vuonna tule riittävästi kukkia, niin täytyy kasvattaa ensi vuonna selkeästi isopi penkillinen kukkia, jotta saisi edes kokeiltua, että minkälaista väriä tiikerinkaunosilmästä tulee. Keltaista / kellanoranssia siitä pitäisi tulla kirjallisuuden mukaan.

Täytyy vielä tarkistaa viimevuotisista värjäilyistä, että minkälainen sävy tuli tammenlehdistä. Jotain ruskeaa sävyä niistä tuli, mutta oliko se perusbeessi (se tietty sävy, jota syksyllä tuli lähes kaikista kasveista :-). Tammenterhoista tuli kylmävärjäyksessä vaaleanpunaista, mutta tänä vuonna ei ehkä tule sellaista tammenterhosatoa, joka riittäisi värjäykseen. Viime vuonna sato oli suunnaton, niitä tuli ämpärikaupalla. Tänä vuonna onkin saanut kitkeä tammenalkuja kukkapenkeistä.

Tunnustus

Villapallo huomioi minua tällä tunnustuksella. Kiitos, olen enemmän kuin yllättynyt. Mielelläni kerron kasvivärjäyskokemuksistani, ja jaan kaiken sen tiedon, jonka olen itse vuoden aikana kokemuksen kautta saanut. Blogisi on yksi minun suosikkiblogeista.


Luin tarkemmin tunnustuksen jakoperusteista täältä.

Seuraan useita blogeja, ja vaikean valinnan jälkeen päädyin jakamaan tunnustuksen näille:

Juuli: Olet valmis auttamaan muita, ja inspiroit ihanilla töilläsi.

Kaisa: Lannistumaton ja yritteliäs, ensimmäinen sny:ni. Blogiesi lukeminen on hauskaa, ja tunteesi vaihtelevat suunnattomasta innostuksesta tukkaaraastaviin kotiseututyöharmeihin.

Riihivilla: inspirointia ja neuvoja kasvivärjäyksen saralla

Anne: Kauniita neuleita ja hauskoja tarinoita lasten kommelluksista.

Kiitos vielä kerran.

Hello Kitty II

Kiitos Hello Kitty -laukkuun tulleista kommenteista.

Tässä valmistui Hello Kitty laukkuun täytettä, eli samaan sarjaan kuuluva pipo. Alunperin virkkasin pipoa, mutta siitä tuntui tulevan liian tiivis ja kova, joten purin sen n. 10 kerroksen jälkeen. Neuloen tulisi joustavampi ja lapsen päähän mukavampi pipo. Esikuvana oli taas Japanilaisessa lehdessä tai kirjassa ollut kuva. Rusetin tein i-cordilla, ja kiinnitin napin avulla pipoon. Korvat kudoin ensin neliöksi, jotka sitten taitoin kaksinkerroin kolmioiksi ja ompelin kiinni. Lopuksi kirjoin silmät, nenän ja pienen pienet viikset.

Näitä kuvassa olleita pieniä töitä on hauska yrittää tehdä, ja yrittää itse saada aikaan vähän samantyylistä. Saa nähdä, yritänkö teenkö vielä jotain samaan teemaan liittyvää.

Nyörinpunontaa

Yhteen pipoon on tarkoitus saada nyöristä tehty kukkanen. Muistin nähneeni Seurasaaren käsityöpäivillä nyörintekoa puisen kiekon avulla. Ajattelin, että teen itselleni pahvisen koekappaleen, ja mietin, että muistaisinko tekniikan ulkoa. Kiekko syntyi helposti, mutta tekniikka tuotti selvästi enemmän ongelmia. Eikun googlaamaan, sieltä yleensä apu löytyy.

Koska en tiennyt tekniikan nimeä, tämä oli vähän hankalampaa. Suomenkielisiä viitteitä en löytänyt, mutta Ihan Itsestä löytyi
termi trolleen wheel, jonka avulla löytyi termi Kumihimo, ja sen avulla löytyi tekniikan alkuasento. Se löytyy vasemmasta yläkulmasta. Eli neljä lankaa laitetaan ristiin kehikon päälle, jolloin syntyy yhteensä kahdeksan lankaa, joita voidaan siirtää. Yhtä lankaa siirretään aina vuorotelleen kolmen langan yli myötäpäivään. Seuraavaksi otetaan se kolmas lanka, jonka yli lanka siirretiin, ja siiretään se taas kolmen langan yli myötäpäivään. Otetaan edellinen lanka, ja siirretään kolmen langan yli. Helppoa, mutta tuntui, että pikkuhiljaa pää meni pyörälle.

Tällaista nyöriä sain aikaiseksi. En tiedä, onko tämä itse asiassa sellaista, jota Suomessa on tehty ilman kehikkoa ja kutsutaan munkinnyöriksi.

Ihan kivalta vaikuttava tekniikka. Puisia pyörylöitä en ole nähnyt missään aikasemmin, pahvikiekko tuntuu olevan ainkin ohuehkosta pahvista tehtynä ihan kertakäyttöinen. Käyttämäni langat olivat liian paksuja, joten tästä nyöristä ei tule pipon koristetta, vaan taidan tehdä sen perinteisesti i-cordina. Mutta oli hauska kokeilla, kuinka ohimennen nähtyyn tekniikkaan löysin riittävästi ohjeita. Tietääkö kukaan mikä tämän tekniikan nimi mahtaa olla suomeksi?

Hello Kitty

Veljentytön 3-vuotispäivä lähestyy. Hän on suuri Hello Kitty-fani, joten päätin virkata hänelle lahjaksi kassin. Tein sen isoäidin neliöistä, ja päälle virkkasin sitten Hello Kitty-kissan. Koska neiti on vielä pienikokoinen, tyydyin tekemään etu- ja takakappaleen 3*4 neliöstä, ja reunat 1*3 neliötä. Virkkaus oli aika nopeaa, kun tein neliöistä yksivärisiä. Hello Kitty-kuviossa oli vähän säätämistä, että sain edes vähän samaa näköä.


Vuorasin kassin tyyliinsopivalla lastenkankaalla. Näin kassissa olevat tavarat eivät tule ulos kassista, ja toisaalta kassi voi pysyä vähän siistimmän näköisenä. Olen ostanut kankaan kauan sitten, kun kummityttöni oli pieni. Nyt hän on 18-vuotias. Onneksi kangas ei jäänyt kokonaan käyttämättä. Ehkä ompelen vielä pienen essun samaisesta kankaasta. Sitä on vielä aika runsaasti, kassin vuoriin kun ei paljon kangasta kulunut. Tässä värit ovat oikeat, muissa kuvissa tuo violetti sävy on liian voimakas.

Tässä vielä kuva kassista. Idean kassiin sain tästä linkistä. Tein aika paljon simppelimmän, kuin tuossa mallissa on.

Sieltä löytyy myös monta muuta kivaa vinkkiä, mm. pipo oli oikein hauskannäköinen.

Kuvasta huomaan, että kassi kaipaa vielä vähän prässäystä. Luonnossa se ei näytä yhtä ryppyiseltä.

Vielä on kesää jäljellä

Loma loppui juuri, kun helteet alkoivat. Ensimmäinen työpäivä on onnellisesti ohi. Sen kunniaksi muutamia kuvia lomalla valmistuneesta kesäpaidasta, joka on aikaisemmin jäänyt kuvaamatta.

Lanka on Novita Tennessee. Mallin pohjana käytin Moda 2/07:ssa ollutta mallia 10. Käytännössä käytin ohjeessa olevia silmukkamääriä ja helman muotoa.

Muuten muokkasin ohjetta runsaasti. Mitään yhtäläisyyttä ei kyllä mallin kanssa ole erotettavissa, jos vertaa lehdessä olevaan kuvaan. Mallissa ei ollut helmaa ja kaula-aukkoa virkattu, mutta näyttivät niin löperöiltä, että oli pakko virkata ja tasoittaa kavennukset ja levennykset tasaisemman oloisiksi. Ohjeessa hihat oli virkattu erillisinä, mutta itse virkkasin ne suoraan valmiiksikoottuun paitaan. Näin tuli vähemmän saumoja ommeltavaksi, ja toisaalta pääsi paremmin muokkaamaan hihan muotoa.

Lankaa kului vajaat 300g. Paita oli nopea kutoa, ja virkkauksetkin sujuivat varsin nopeasti.

Tässä vielä lähikuva kaula-aukosta. Helteiden jatkuessa kesäpaidoilla on vielä monia käyttöpäiviä tänäkin kesänä.

Loman loppuminen tuo aina tunnun kesän loppumisesta, mutta onneksi helteiset päivät muistuttavat, että elokuu on vielä kesäkuukausi, ja nykyisin usein varsin lämmin. Näin lämpimillä keleillä ei tule tartuttua vielä syksyisempiin neuleisiin.

Väriä sipulista

Tässä kuva sipulinkuorilla värjäämistäni langoista. Kaksi ensimmäistä vyyhteä on itse huovutusvillasta kehräämääni. Ensimmäinen vyyhti vasemmalta on tummanharmaa ja toinen luonnonvalkoinen.
Seuraavat kaksi on tuntematonta lampaanvillaa ensimmäinen luonnonvalkoinen ja seuraava vaaleanharmaa. Kaikki neljä vyyhteä on puretettu vahingossa puolella määrällä alunaa ja viinikiveä eli 5% ja 2.5%.

Laitoin liemeen 150g sipulinkuoria, ja tarkoitus oli värjätä nuo neljä ensimmäistä vyyhteä. Viides kerä on Nallea, ja laitettu ikäänkuin jälkivärjäytymään. Väri on voimakkaan oranssi. Puretuksena normaali 10% alunaa ja 5% viinikiveä. Kaksi viimeistä vyyhteä ovat vaalean- ja tummanharmaata Virtain Villalankaa. Värit selkeästi vihreitä. Liemeen jäi vielä selvästi väriä, mutta esipuretetut langat loppuivat. Siitä ehkä vielä saisi pari keltaista vyyhteä. Aikaisemmin olen saanut jälkivärinä hyvinkin keltaista lankaa.

Jännä nähdä tuon puretusaineen määrän ja langanlaadun vaikutus väriin. Samasta liemestä saa monenväristä lankaa.

Neuletapaaminen

Osallistuin ensimmäistä kertaa neuletapaamiseen. Se oli Hobboks-kirjakaupassa. Tarjoilut oli hyvät, ja paikalla oli runsaasti väkeä. Tekstiiliteollisuus esitteli uutuuslankoja ja Neuleyhdistys Ullalla oli myös edustus.



Minut houkuteltiin osallistumaan neulomiskilpailuun. Siinä kudottiin 20*20 cm tilkkuja, joista Vaaka ry, tekee peittoja, ja lahjoittaa ne hyväntekeväisyyteen.


Onnistuin tulemaan nopeuskilpailussa kolmanneksi, josta sain palkinnoksi Knitting for Peace-kirjan, ja babuiset Susanne's puikot. Lisäksi kaikki kutojat saivat omakseen puikot, joilla tilkku kudottiin.



Knitting for Peace kirjassa on perusneuleita, joita voi kutoa hyväntekeväisyyteen, sekä lisäksi tarinoita. Täytyy tutustua kirjaan paremmalla ajalla. Kirja sopi hyvin teemaan, jossa kudoimme hyväntekeväisyystilkkuja "kilpaa".


Kirjakauppa tarjosi kaikista neulonta- ja virkkauskirjoista 20% alennuksen. Mukaani tarttui Knitting beyound the edge kirja. Siinä oli mielenkiintoisia kauluksia ja hihansuita, joita voisi joskus soveltaa omiin neuleisiin. Kuvat ainakin ovat kauniit, joten kirjaa on mukava pelkästään selaillakin. Muitakin mukavia kirjoja oli, mutta onnistuin tyytymään tähän kirjaan.

Ennen Hobboksiin menoa poikkesin Menitaan, ja ostin hys-hys lankaa, sekä itselleni käsityöpussiin pienet käsityösakset. Arjen pieni esine, joka on mielestäni kaunis.

Pata porisee

Ensimmäisessä kattilassa porisivat punaiset viinimarjat, joita on ennätysmäärä. Yhteen mehu-maijalliseen riittivät vajaan yhden marjapensaan marjat. Eli muutama lisäkeittopäivä lienee tiedossa.

Tänä vuonna kosteutta on tullut riittävästi, joten sato on varmaan suurin näiden kuuden vuoden aikana, kun meillä on ollut marjapensaita.






Toisella levyllä porisivat sipulinkuoret. Laitoin eilen illalla sipulinkuorten päälle niin kuumaa vettä, kuin hanasta tuli, ja annoin liota yön yli. Aamulla liemi oli jo hyvin voimakkaan väristä. Keitin kuoria vielä tunnin verran, jonka jälkeen olen laittanut erisorttisia esipuretettuja lankoja värjäytymään. Mukana on ollut neljää eri sorttia lankaa ja erivärejä. Hauska nähdä, kuinka erilailla väri tarttuu erilaisiin lankoihin. Kunhan saan langat kuivumaan, kuvaan ne uudelleen, ja kerron mitä mistäkin langasta tuli. Osan huomasin esipurettaneeni liian vähillä määrillä. Laskuvirheen johdosta laitoin vain puolet suositellusta puretusaineen määrästä, eli alunaa 5 % ja viinikiveä 2.5%. Se itse asiassa näkyy myös noissa sävyissä. Yllättävän riittoisaa tuo sipulinkuori. Laitoin 150 g kuoria, kun tarkoitus oli värjätä 150g lankaa. Yhteensä olen nyt värjännyt 300 g lankaa, ja vieläkin liemi on vahvan värinen.

Puutarhamatkailua

Kävimme eräänä kauniina kesäpäivänä Hvitträskissä. Oli mitä mainioin pyöräilykeli, ja ajoimme pitkin kumpuilevaa Kuninkaantietä Espoosta Kirkkonummelle. Yhteensuuntaan matkaa tuli reilut 20 kilometriä, joten sen jälkeen oli mukava istahtaa terassille nauttimaan virvoitusta. Kauniin ympäristön ja rakennusten lisäksi ihailin vanhoja tekstiilejä. Kuvassa on Liekki-ryijy, jonka on suunnitellut Akseli Gallen-Kallela.




Kaunis kirjottu tyyny. Museokaupassa myytiin tarvikepaketteja. En muista kenen malli tämä on, oliko esim. Eliel Saarisen vaimon tekemä malli.




Kauniit verhot, jossa toistuu sama tyyli kuin tyynyssä.











Eliel Saarisen makuhuoneen tapettia.











Kuninkaantien varrella on myös Träskändan kartano, jonka puutarha on kaunis. Valtaosa puutarhasta on puistoa, jossa kasvaa erittäin vanhoja tammia. Osa puutarhasta on istutusalueina.





















Kotkassa on kaunis Redutti-yrttipuutarha. Siellä kasvoi yli 100 erilaista yrttiä.







Salkoruusut kukkivat valtoimenaan.








Sapokan vesipuisto oli myös mielenkiintoinen nähtävyys. Kauniita laajoja istutusaluita, jotka ympäröivät vesialuetta. Voin kuvitella, kuinka kaunis puisto on esim. keväällä kun tuhannet sipulikukat kukkivat. Samoin alkukesästä alppiruusujen ja atsalejoen aikaan puutarha on varmasti erinäköinen kuin heinäkuun lopulla.



Turhaan ei ole mainostettu, että Kotka on puutarhojen kaupunki. Isopuisto, ja Sibeliuspuisto olivat myös kauniita, mutta sade esti valokuvaamisen. Allaolevat kuvat ovat myös Sapokasta.