lauantai 22. maaliskuuta 2014

Neulakinnasopissa

Olin talvella Espoon työväenopiston neulakinnaskurssilla. Kurssin aikana opettelin kolmea eri pistoa. Kurssin alussa opettelimme yksinkertaista pisto, jossa yksi lenkki on peukalolla ja toinen peukalon takana. Pistolla on useita nimiä: Oslon pisto, ruotsalainen pisto, yksinkertainen suomalainen pisto.

Ensimmäisen kurssiviikon aikana tehtävänämme oli joka päivä tehdä vähintään uusi aloitus. Kun aloituksia teki seitsemänä päivänä peräkkäin, aloitus pikkuhiljaa alkaa jäämään mieleen.
Mitään valmista en tällä pistolla saanut aikaiseksi, kunhan tein alkuja ja jotain muuta kokeilua.

Seuraava pisto, jonka opettelin oli vahvistettu ruotsalainen pisto, jossa on kaksi lenkkiä peukalolla ja yksi peukalon takana. Tällä pistolla tein neulakintaat kurssin aikana. Jälki on kauhean epätasaista, ei mitenkään erityisen katseen kestävää.

Eikä ne näytä ihan samankokoisiltakaan, vaikka tein ne yhtä aikaa. Eli otin kaksi yhtä pitkää lankaa ja tein kintaita samaan tahtiin. Eli sinänsä levennysten yms. pitäisi olla tehty samalla kohdalla. Ehkä työtä tehdessä käsiala muuttuu. Näistä tulee oivat lumityökintaat ensi talvea varten. Tänä keväänä ei toivottavasti tarvitse enää tehdä lumitöitä.

Opettelin kurssilla myös suomalaisen piston, jossa on kaksi lenkkiä peukalolla ja kaksi lenkkiä peukalon takana. Kurssin jälkeen tein kintaat tällä pistolla.

 Nämä kintaat näyttävät jo paremmilta, mutta muoto ei vieläkään ole tasainen. Tämä pisto on myös kauniimman näköinen, jonka vuoksi kintaat näyttävät paremmilta. Ensimmäisissä kintaissa peukaloista tuli ihan mahdottomat, eikä ne näissäkään ole vielä ihan oikean kokoiset. Peukaloissa on ihan liikaa silmukoita.
Reunaan tein kurssilla näytetyn rimpsureunan, jossa tehdään 8 lenkkiä ilmassa, hypätään neljän silmukan yli, ja tehdään neljä lenkkiä kiinni kintaaseen. Ihan hauska reunakoriste. Kintaat on tehty kolmisäikeisestä äitini serkun lampaista kehrätyistä villalangoista, jotka olen värjännyt lupiinilla vihertäviksi. Kuvassa väri ei erotu kunnolla, kun alla on tummeman vihreä pellavakangas, josta on tulossa verhot.

Saimme kursilla myös ohjeet pyöräyttäen tehtävään pistoon ja Åslen pistoon, mutta niitä en kurssin aikana yrittänyt opetella. Ajattelin, että jos muutaman piston oppii ensin, voi muita opetella halutessaan lisää. Täältä löytyy mahtava kokoelma neulakinnastietoja ja linkkejä videoihin.

Kauan saa harjoitella, jotta saisi aikaiseksi alla olevan kuvan mukaisia kintaita. Näin kintaat Hiitolan pitäjäseuran perinnekäsityöillassa. Ne on tehnyt neulakinnastaitaja Raili Palokoski.


2 kommenttia:

Ellisofia kirjoitti...

Hienoa Pia. Ja nyt muistat vain silloin tällöin pistellä muutamat silmukat, niin taito pysyy muistissa ja neulankulku mielessä.

Päivikki kirjoitti...

Loistavaa! Miusta tuo tekniikka on aina ollut täysin käsittämätöntä, joten ihailen kovasti kintaitasi.