Ensimmäisenä on yksityiskohta esiliinasta. Esiliina on tehty vanhasta verhokankaasta, johon virkkasin pitsin ja kiinnitin satiininauhan. Satiininauha on samaa, jota käytin mekossa reunojen kanttaamisessa. Pitsin ohje on Suuresta käsityölehden marraskuun numerosta vuodelta 1990.
Tässä kuvaa paidasta ja feresin yläosasta. Kangas on Marimekon puuvillaa nimeltä puutarha. Koruna on Kalevala korun Suotniemen solki, jonka esikuva on Käkisalmelta.
Seuraavaksi yksityiskohta hihasta, jonka reunassa on samaa pitsiä, jota on essun reunassa. Puseron ja feresin ohje löytyy Suuren käsityölehden kesäkuun numerosta vuodelta 1992. Oikeaoppisesti paidan ja essun helma ja hihansuut olisi päärmätty muurahaispolku-päärmäyksellä käsin ommellen. Itse ompelin reunukset koneella.
Tein essuun myös lautanauhavyön. Lankana käytin Novitan Tennessee puuvillaa. Tänä keväänä sattui olemaan juuri feresin kankaan väriin sopivia sävyjä langasta.
Tässä sitten koko asu. Valokuvaaja ei tietenkään huomauttanut, että essu olisi saanut olla vähän sileämpi.
Sitten vielä kuva puvun takaosasta. Tässä näkyy myös kangas vähän isompana pintana. Pidän tästä violetin sävyisestä kankaasta.
Lopuksi vielä feresi lautanauhavyön kanssa. Vyö on näköjään huolimattomasti kiedottu ja rusetti repsottaa. Ulkona ei ollut peiliä, kun vaihdoin essun vyöhön.
Projekti on valmis, ja monta eri tekniikkaa tuli tehtyä. Olen erittäin tyytyväinen tähän pukuuni. Monta kertaa tätä on matkan varrella sovitettu, mutta vasta puseron valmistuttua tästä tuli juhla-asu. T-paidan kera juhlavuus jotenkin rapisee :-)Tätä tehdessä tuli muistoja lapsuudesta. Sain kerran isältäni tuliaisiksi Saksasta tirolilaismekon, johon kuului puhvihihainen paita, olkain mekko sekä essu. Olin tuosta asusta äärettömän ylpeä. Samaa ylpeyttä tunnen tästä puvusta, joka kesäkuussa pääsee käyttöön ensimmäistä kertaa.
12 kommenttia:
Hieno ja monipuolinen projekti, toivottavasti jo tälle kesälle tulee monta juhlahetkeä niin pääset käyttämään uutta pukuasi
Voi kuinka siitä tuli upea!!
Voi kuinka kaunis ja taidokasta työskentelyä.
Onpa upea ja aikaa vaatinut asu!
Onneksi olkoon! Noin kaunis juhla-asu! Tuo pusero, rätsinäksi olen tottunut sanomaan, on todella kaunis ja koru siinä viehättävä. Ajattelin että sidot lautanuhalla essun, mutta sinä teitkin siitä aivan toisennäköisen vaatteen kun käytät sitä vyönä ilman essua.Tuo marimekon kangas sopii yllättävän hyvin,se tekee feresistä juhlavan, pikkukukalliset ovat vähän arkisemman näköisiä.
Onnittelut! Niin hieno asukokonaisuus ja taidolla tehty. Kyllä sopiikin siitä olla ylpeä:)
Upea siitä tuli! Olen mielenkiinnolla seurannut projektiasi kevään aikana, mahtavasti olet jaksanut tehdä monenlaista.
Voit kyllä olla ihan aiheesta ylpeä! Todella kaunis asu, toivottavasti sille on paljon käyttöä.
Onnea! Sait monikäyttöisen juhla-asun, joka on aina tyylikäs. Ole syystäkin ylpeä, lopputulos on herkän kaunis. Koru sopii todella hyvin.
Ja: rypyt ilmaantuvat joka tapauksessa ensimmäisten istumisten ja käsien sylissä lepuuttamisen jälkeen... se on elämää.
Voi miten kaunis siitä tulikin kaikkine tykötarpeineen.
Oletko kuullut, että puseron hihojen pitsit pitäisi oikeaoppisesti neuloa, oiskohan sitten esiliina pitsinkin oltava samaa pitsiä? Minäkin mieluummin laittaisin virkatut pitsit,kun ne on vaan ilmavammat ja muutenkin kauniimmat.
Täytyy vielä miettiä, miten teen, mun feresi on vielä niin alkutekijöissään. En ole maaliskuun jälkeen muuta kuin neulonut yhden pitsisuikaleen ja sekin on liian paksusta langasta. Koitin vaan yhtä kaunista kukkamallia, josko siitä olisi feresin puseron pitseiksi.
Todella Kaunis feresi. Olen aikonut tehdä itsellenikin uuden, mahdollisesti sinisävyisen. Yhden pienen vinkin antaisin teille ko. juhlaasun käyttäjille: Karjalaisten asujen kanssa käytetään luonnonnahan värisiä (vaalea nahka) nahkakenkiä.
Niin kaunis!
Lähetä kommentti