Muuten essun kuviointi on ihan vaiheessa. Lisäpohdintaa aiheuttaa Hagelstamin antikvariaatista ostamani kirja Karjalan kirjonta. Kirja on vuodelta 1946 ja siihen on yritetty pelastaa karjalaisia kirjontamalleja evakkotaipaleelle otetuista käsitöistä.
Kirjassa on mukana äärimmäisen vaikeilta tuntuvia revinnäistöitä.
Perinteistä karjalaista etupistokirjontaa
Sekä malleja ketjuvirkkauskirjontaa varten.
Noita ketjuvirkkauskuvioita tekisi mieleni siihen essuun laittaa. Täytyy harkita, kun mekon pitäisi olla valmis kesäkuun toiseen viikonloppuun mennessä. Tai sitten teen nyt yksinkertaisen essun ja jossain vaiheessa vähän koristeellisemman.
2 kommenttia:
Ei ole totta! Noin hihkaisin kun näin mitä sinä teet. Kiva että tulin readeriin katsomaan mitä seuraamissani blogeissa on, olet sen just päivittänyt, kun ei ollut aikaisemmin tänään.
Minä tein myös feresin itselleni vuosia sitten, silloin kun lapseni olivat pieniä. Menin ihan hupsuksi etupistokirjonnan kanssa, käspaikankin tein, vaikka en valtaväestöön kuuluvana osaa sitä käyttää, sillä ei sitä voi väärin käyttää (esim. pöytäliinana). Ketjupistovirkkaus on ihan ok, sitäkin tein aika paljon syksyllä, ne ovat blogissakin. Ja tuo kirjakin minulla on, tätini peruja. Minulla kirjailut ovat rätsinän helmassa, silloin ei essuja juuri kirjailtu, nyt niissäkin on värikkäämpiä toteutuksia. Laita jatkossa lisää kuvia feresistä, ainakin sitten kun on valmis. Onkohan sinulla ollut tästä aikaisempia postauksia, menenkin katsomaan. Hassuja tulee mieleen: silloin kun laitoin rätsinään punaiselle nauhalle yksinkertaisen ketjupistovirkkauskuvion tein sen neulalla, kun kukaan ei minua opastanut sitä virkkaamaan.
Teetpä kauniisti ja syventyen pukuasi, mukava nähdä se valmiina kokonaisuutena.
Leenalle: kyllä luterilainen voi käyttää käspaikkaa arvokkaasti vaikkei ikonia olekaan; tuttavaperheen vaimo ripusti kutomansa käspaikan kauniiseen puunaulaan, joka on eteisaulassa takka-leivinuunin kyljessä. Siinä se tervehtii ensimmäisenä sisääntulijaa.
Lähetä kommentti