keskiviikko 13. toukokuuta 2009

Feresi etenee

Feresin mekko-osuus on valmistunut. Ensin tein vähän liian ison mekon, mutta onneksi äidin neuvoilla sain sen pienennettyä mahdollisimman vähällä vaivalla sopivaksi. Taas huomasin, miten rajoittunut oma ompelutaitoni on, kun taas äitini käden käänteessä keksii, että miten asiat korjataan. Nyt on vuorossa essu, ja siihen olen jo virkannut pitsiä.
Muuten essun kuviointi on ihan vaiheessa. Lisäpohdintaa aiheuttaa Hagelstamin antikvariaatista ostamani kirja Karjalan kirjonta. Kirja on vuodelta 1946 ja siihen on yritetty pelastaa karjalaisia kirjontamalleja evakkotaipaleelle otetuista käsitöistä.

Kirjassa on mukana äärimmäisen vaikeilta tuntuvia revinnäistöitä.

Perinteistä karjalaista etupistokirjontaa

Sekä malleja ketjuvirkkauskirjontaa varten.


Noita ketjuvirkkauskuvioita tekisi mieleni siihen essuun laittaa. Täytyy harkita, kun mekon pitäisi olla valmis kesäkuun toiseen viikonloppuun mennessä. Tai sitten teen nyt yksinkertaisen essun ja jossain vaiheessa vähän koristeellisemman.

2 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Ei ole totta! Noin hihkaisin kun näin mitä sinä teet. Kiva että tulin readeriin katsomaan mitä seuraamissani blogeissa on, olet sen just päivittänyt, kun ei ollut aikaisemmin tänään.
Minä tein myös feresin itselleni vuosia sitten, silloin kun lapseni olivat pieniä. Menin ihan hupsuksi etupistokirjonnan kanssa, käspaikankin tein, vaikka en valtaväestöön kuuluvana osaa sitä käyttää, sillä ei sitä voi väärin käyttää (esim. pöytäliinana). Ketjupistovirkkaus on ihan ok, sitäkin tein aika paljon syksyllä, ne ovat blogissakin. Ja tuo kirjakin minulla on, tätini peruja. Minulla kirjailut ovat rätsinän helmassa, silloin ei essuja juuri kirjailtu, nyt niissäkin on värikkäämpiä toteutuksia. Laita jatkossa lisää kuvia feresistä, ainakin sitten kun on valmis. Onkohan sinulla ollut tästä aikaisempia postauksia, menenkin katsomaan. Hassuja tulee mieleen: silloin kun laitoin rätsinään punaiselle nauhalle yksinkertaisen ketjupistovirkkauskuvion tein sen neulalla, kun kukaan ei minua opastanut sitä virkkaamaan.

pirle kirjoitti...

Teetpä kauniisti ja syventyen pukuasi, mukava nähdä se valmiina kokonaisuutena.
Leenalle: kyllä luterilainen voi käyttää käspaikkaa arvokkaasti vaikkei ikonia olekaan; tuttavaperheen vaimo ripusti kutomansa käspaikan kauniiseen puunaulaan, joka on eteisaulassa takka-leivinuunin kyljessä. Siinä se tervehtii ensimmäisenä sisääntulijaa.