Historian havinaa

Joulun pyhät ovat ohi vierailuineen, ja arki palailee vähitellen.

Tässä muutama kuva saamistani joululahjoista, joissa on jo historian havinaa.

Toinen joululahja on kaukaa Karjalasta, isomummoni vanhat vyyhdinpuut, jotka isoisäni on tehnyt ennen vuotta -44.

Puut olivat huonossa kunnossa, ja isäni korjasi puut taas toimiviksi. Muutama rikkinäinen säle on korjattu uudella, kaikki kiinnitykset on korjattu, ja puuttuva puuruuvi on korjattu uudella.

Kertakaikkisen arvokas lahja. Vyyhdinpuiden tekijää ja alkuperäistä omistajaa en ole kumpaakaan nähnyt, he kuolivat jo ennen syntymääni.

Ei voi kuin ihastella entisaikojen käsityötaitoa. Ruuvit on tehty puusta, niihin on kierteet kaiverrettu, ja itse ruuvikolo näyttää olevan poltettu.

Otin muutaman kuvan yksityiskohdista, kokonaista kuvaa, aukiolevista puista en osannut kuvata. Kaikissa kokeilukuvissani taustan sekasotkuisuus häiritsi liikaa.

Olen jo kokeillut puita, ja ne toimivat hyvin ja ovat varsin kevyet. Paljon helpompaa on tämän avulla tehdä keriä, kuin pitää vyyhtiä tuolinselkämyksellä, tai valokuvausjalustalla.





Tässä vielä puut kasattuna. Vain kaksi sälettä on pitänyt vaihtaa, lisäksi sain yhden varasäleen, vastaisuuden varalle.

Näille on kyllä käyttöä lankojen värjäyksen ja kehruun yhteydessä runsaastikin. Tähän asti langat ovat saaneet olla vyyhteinä aina siihen asti, kunnes niitä käytän, saa nähdä, päätyvätkö ne nyt nopeammin keriksi asti.


Toinen lahja vuosien takaa on äitini lahjoittama käsityökirjasarja. Olen sitä säännöllisen epäsäännöllisesti selaillut, ja nyt se siirtyi kirjahyllystä töiseen.

Tällaisia ovat lahjat parhaimmillaan, hyviksi havaittuja, luontoa säästäviä, ja sekä antajalleen, että saajalleen suuri ilo.