Rukille ruokaa - something to spin

Olin tänään Naisten joulumessuilla Vanhassa-Satamassa. Juulin blogista luin, että hän olisi messuilla, ja hänellä olisi myynnissä lankojen lisäksi myös kehruukuituja. Lopulta löysin Juulin myyntipisteen, ja mukaan tarttui pussillinen värjättyä suomenlampaan villaa aika villinnäköisissä, mutta kiinnostavissa väreissä. Nyt on karstoilla käyttöä, ja ehkä sitä oppiii karstaamaan, kun tämän kasan selvittää.


Lisäksi ostin tämän valko-ruskea-musta sävyisen topsin, jossa on alpakkaa, ja jotain muuta, jota en harmikseni enää muista. Ja ennen kuin muistin ottaa valokuvan, olin jo ehtinyt ryhtyä kehräämään, ja alkuperäinen topsi oli jo monena palana.

Tämä oli yllättävänkin helppoa kehrättävää (toisaalta priimalankaan on vielä matkaa, vielä syntyy efektejä ihan omasta takaa).

Tässä kehruutuotokseni rukin rullalla. Loput kuituhankinnat tulevat postitse. Koko satsia en saanut vielä kehrättyä, vähän jää viikonlopuksikin.

Rukin ääressä istuminen perjantai-iltana tuntui äärettömän rentouttavalta. Työviikon tohina ja hälinä vaihtui rukin tasaiseen surinaan, ja kädet työstivät villaa. Toivottavasti entisaikojen kehrääjät ovat kokeneet samaa, vaikka heille kehrääminen onkin ollut totista työtä, itselleni se on huvia ja virkistystä.

Angorinan kanssa turisimme pitkän aikaa, ja mukaan tarttui kevättä varten kivanväriseksi värjätty florica-vyyhti.



I purchases fibers and yarn from Women's christmas fair today, and eagerly started to spin after I came home.