keskiviikko 29. huhtikuuta 2009

Perinnekäsitöitä

Ystäväni opetti minulle viikonloppuna viitelöintiä. Se on kuteeton nauha, jota työstetään puikkojen avulla loimen lankoja siirtelemällä kummastakin nauhan päästä vuorotellen. Keskellä sitten nauhan päät kohtaavat toisensa. Viitelöinti vaatii täydellistä keskittymistä, sillä muuten unohtuu se, että mitä päätä oli työstämässä ja tuliko sama viriö avattu toiseenkin päähän.
Vaikka tekniikka oli sen opittuaan yksinkertaista toistoa, en pysty hahmottamaan, että miksi kuviosta tulee sellainen kuin siitä tulee. Eli miten eri viriöt ja lankojen nosteleminen liikuttavat näitä loimia niin, että niistä syntyy tietty kuvio. Kaikkea ne ovat osanneet keksiä ennen.

Mielenkiintoinen tekniikka, mutta hyvin hidas, jos haluaisi tehdä pitkän tai leveän nauhan.

Vaihteeksi vähän ompelua. Tässäkin on kyseessä eräänlainen perinnekäsityö, vaikka kangas onkin nykyaikaista Marimekkoa. Tässä vielä kangas ennen leikkuuta.

Nyt olen siinä vaiheessa, että pari sataa nuppineulaa on varmaan käytetty, vähän laskoksia on harsittu ja kanttinauhan laitto alkaa. Eli kyseessä on feresi, jota ompelen itselleni. Katsotaan riittääkö mekon jälkeen intoa ommella paita, vai tyydynkö kaupan paitaan. Essunkin suhteen olen vielä mietintö vaiheessa, katsotaan mihin päädyn.


Oikein mukavaa, lämmintä ja aurinkoista vappua!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

http://don-bui.elbruto.es

Pirena kirjoitti...

Minäkin olen valmistamassa itselleni feresiä. Aloitin kansalaisopistossa, mutta on kesken, syksyllä jatketaan.

pirle kirjoitti...

Onpa upea kangas, onnea mielenkiintoisen työn parissa!
Viitelöinnit ovat minultakin jääneet kokeiluihin juuri tuon hankalan työskentelyn takia; on melkein tehtävä kerralla valmiiksi.

pirle kirjoitti...

Hei, vierailit blogissani. Kiitos kommentista :)
Taisi olla vielä kuvat ja tekstit sekaisin - työstin ja taistelin koko illan asetteluiden kanssa. Piti mennä välillä rukin ääreen...

Leena kirjoitti...

No tässä se feresin alku on. En ollut lukenut tekstiä kunnolla, voi minua.