Taran labyrintti

Aloittelin kutomaan syksyn Ullassa ollutta Taran labyrinttia tammikuussa. Itse neulon kirjoneuleet aina kuin mahdollista pyöröneuleena, joten muokkasin itse ohjetta niin, että yhtään kohtaa ei tarvinnut neuloa tasoneuleena. Vyötäröosan neuloin pyöröpuikoilla ja hihat sukkapuikoilla. Langat olen itse värjännyt kasviväreillä. Aniliinin ja vaaleanpunaiset sävyt ovat kokenillia, violetit sävyt ovat sinipuuta ja siniset sävyt ovat kesällä itse kasvatetuilla morsingolla värjättyjä lankoja.
Tässä kuva lopullisesta neuleesta. Vertasin neuletiheyttäni mallin neuletiheyteen ja valitsin sitten sopivan määrän mallikuvioita toistettavaksi vertaamalla johonkin vanhaan villapaitaani. Sen vuoksi neuleesta tuli tyköistuvampi, kuin mitä Ullan kuvassa se on. Kuviotakin taisin muuttaa vähän, kun en heti huomannut, että kuvio ei olekaan täysin symmetrinen. Olin kutonut sitä symmetrisenä alussa, enkä viitsinyt sitten enää kuiviota muuttaa.

Myös kauluksen tein erilailla, koska ohjeen mukainen kaulus näytti itselläni kovin suurelta. Ehdin kauluksen jo kutoa, mutta sitten päätin kuitenkin purkaa sen ja päädyin hyvin tavanomaiseen kaksinkertaiseen 2oikein 2nurin kaulukseen. Ompelin kauluksen paidan sisäpuolelle siten, että sen avulla peitin myös kaula-aukon leikkuun vuoksi rumasti olleet langanpätkät.

Koska pyöröneuleessa ei ole hiha-aukkoja eikä kaulan muotoilua, otin ompelukoneen avuksi. Tässä näkyy ensin hiha-aukkoa varten rajaamani alue, jonka tikkasin muistaakseni neljäkertaa mahdollisimman pienellä tikillä.

Seuraavaksi oli sitten leikkauksen vuoro. Ja saman asian toistin sitten etupuolen pääntielle, eli muotoilin vähän pääaukkoa. Aina tuo leikkaaminen vähän kirpaisee, että onnistuuko sitä pilaamaan neuleen, mutta noin 15 vuotta sitten kutomani yhä käytössä olevan norjalaisvillatakki on muualta jo kulunut, mutta noissa leikkauskohdissa ei ole mitään ongelmaa.