Puolivuotisarvonnan tulos

Sen verran kiirettä on ollut lomalla, että ehdin arpoa puolivuotisarvonnan vasta nyt. Sokkona poimin lautaselta voittajakommentin numeron. Onnettaren suosikki oli tällä kertaa kommentin numero 15 jättänyt Anni. Laitatko esim. sähkäpostiosoitteesi kommentteihin, jotta voin ottaa yhteyttä ja tiedustella tarkempaa osoitetta, jonne voin postittaa palkinnon.



Olen kiertänyt eri puolella Etelä-Suomea, ja automatkalla aloittanut veljentyttären syntymäpäivälahjan virkkaamisen. Näistä isoäidinneliöistä on tarkoitus tulla kassi, ja tunnetustihan alle kolmevuotiaiden pikku-neitien lempiväri on pinkki.

Rauman pitsiviikolta

Kävimme tutustumassa kotimaanmatkallamme mm. vanhaan Raumaan. En ole aikaisemmin käynyt siellä, ja se oli kyllä tutustumisen arvoinen. Osuimme juuri Rauman Pitsiviikolle, ja väkeä tuntui olevan aika runsaasti vanhan kaupungin kujilla. Perjantaina siellä oli käsityöläismarkkinat Kalatorilla. Juuli oli myymässä siellä aivan ihania lankoja. Ostin häneltä yhden vyyhdin sukkalankaa, joka jossain vaiheessa syksyä päässee puikoille.


Juuli oli henkilö, joka blogissani lupasi tarvittaessa opastaa minua värttinällä kerhuun saloihin, mikäli osuisin paikkaan, jossa hän on myymässä lankoja. Muistin, että yksi paikka oli Rauman Pitsiviikko. Kerroin, että olin jo saanut alkeisopetusta Seurasaaressa. Kehruusta kuultuaan Juuli lahjoitti minulle oheisessa kuvassa olevaa sinistä merinovillaa kehruukokeiluuni. Aivan ihanaa sinistä, jota täytyy pikapuoliin kokeilla, kunhan olen saanut nykyisen kehruuni päätökseen. Oli mukava jutella Juulin kanssa, ja nähdä ne aivan ihanat langat, joita oli äärettömän vaikea vastustaa.

Pääsin myös tutustumaan pitsinnypläykseen, ja täytyy sanoa, että se kyllä vaatii kärsivällisyyttä, jos mikä. Itse en sitä kokeillut, mutta sain eräältä vanhalta naiselta vähän selitystä, miten sitä tehdään, ja minkälaisia erilaisia 'nypylöiden' lyöntitapoja on.

Äänestystä

Kävin äänestämässä. Oli tosi vaikea valita mikä olisi suosikkini, niin monta mukavaa neuleblogia on olemassa, joita seuraan säännöllisesti.



Huomasin, että blogini täytti maanantaina puoli-vuotta, joten sen kunniaksi voisin järjestää pienen arvonnan. Voit kertoa kommentissasi mistä käsityölajeista pidät itse eniten. Kommentointiaikaa on sunnuntai-iltaan asti. Arvon sitten ensi viikolla pienen palkinnon kaikkien kommentoijien kesken.

Ensimmäinen vyyhtini

Ensimmäinen vyyhtini itsekehrättyä lankaa on tosiasia. Lankaa on yhteensä 31 g, ja se on valkoruskeata. Kuten kuvasta näkyy, se on "efektilankaa". Eli välillä hyvinkin löyhäkierteistä ja paksua, välillä tiukkaa kierrettä ja ohutta. Mutta itse kehrättyä ja lopuksi kerrattua lankaa. Kertaaminen sujui selvästi helpommin kuin olin kuvitellut, kunhan vain muisti pyörittää värttinää vastapäivään.

Tasalaatuisemman langan saamiseksi täytynee vielä muutama tovi harjoitella, sekä kehräämistä, että kertaamista. Mutta olen positiivisesti yllättynyt, että heti ensimmäisellä kerralla aikaiseksi ihan vyyhdinnäköisen. Pikkuhiljaa tämä unelma itsekehrätystä ja -värjätystä langasta lähenee. Itse asiassa tuo rusehtava väri on ruusunmarjateellä värjäämääni harmaata huovutusvillaa, joten lähellä ollaan. Näin yhden kasvivärjäyskirjan kannessa meleerattuja lankoja, ja siitä lopullisesti iski tämä innostus kehräämiseen.

Saa nähdä, että missä vaiheessa rukkikuume iskee.

Värttinä pyörii

Valkoista "lankaa" olen saanut kehrättyä jonkun verran. Se on kyllä valitettavan paksua ja möykkyistä, mutta langantapaista kuitenkin. Nyt olen kehräämässä harmaata lankaa, ja tarkoituksena on seuraavaksi opetella kertaaminen. Valkoisen langan kerin neulepuikolle, ja harmaan ajattelin keriä myös. Täytyy vielä rakentaa teline, jossa puikot ovat lankaa kerratessa.

Haastavaa, mutta mukavaa. Välillä langasta tulee aivan liian ohutta, ja lanka katkeaa ja värttinä putoaa maahan. Toivottavasti kokemuksen karttuessa lanka katkeaa yhä harvemmin ja harvemmin.

Käsityöpäivät Seurasaaressa

Olin tänään käsityöpäivillä Seurasaaressa. Vaikka olen vieraillut saarella lukemattomia kertoja, en koskaan aikaisemmin ole itse asiassa käynyt taloissa. Siellä oli paljon mielenkiintoista nähtävää, ja uusia virikkeitä käsitöihin.

Aikaisemmin en ole koskaan nähnyt tällaisia mustalle villalle kirjottuja kuviota, vaikka tämä tekniikka on Länsi-Suomalainen ja Pohjanmaalainen. Tällaisista kirjotuista kuvioista on tehty kokonaisia peittoja.

Tässä toinen kuva ko. kirjonnasta. Naishahmot ja kukkahahmot olivat yleisiä, eläimiä ei kirjottu. Syytä tähän ei tiedetty. Kauniin värikkäitä, ja monipuolisia pistoja oli noissa töissä.









Tässä kuvassa näkyy, kuinka kauniita kuviota ja värejä oli sänkyjen peitoissa ja suojissa.











Yhdessä talossa esiteltiin fransujen solmintaa. Sekin näytti hyvin mielenkiintoiselta tekniikalta. Koska en muistanut kysyä yhdeltäkään käsitöiden esittelijältä, saisinko laittaa henkilöistä ottamani kuvat internettiin, niin en niitä siis laita, vaan pelkkiä kuvia käsitöistä.




Tässä kuvassa huomaa, kuinka sukkien varret on ehkä alkuperäiset, mutta pohjat on paikattu, ja terät on useaan otteeseen kudottu uudelleen. Kenkään sisälle jäävälle osalle ei ollut niin väliä, onko se paikattu samanvärisellä langalla kuin alkuperäinen.

Padassa on raparperinlehtiä. Koska kyseessä on rautapata, niin väri oli kauniin vihreä. Ja raparperinlehden kanssahan ei tarvitse käyttää edes puretusta. Esillä olleista värjätyistä langoista huomasi, kuinka eriväristä tulee esim. sipulinkuorista rautapadassa, teräskattilaan verrattuna.

Ja sokerina pohjalla, kehräystä värttinällä ja rukilla. Ohessa olevassa kuvassa on Reetan värttinällä kehräämät villa- ja pellavavyyhdet. Hän esitteli kumpaakin kehruuta. Minulla oli myös oma värttinä mukana, ja sain henkilökohtaista opetusta, ja muutaman hyvän vinkin, joiden avulla ymmärsin vähän paremmin, että miten se kehräys oikein tapahtuu. Olin ilmeisesti niin vakuuttavannäköinen muutaman kokeilun jälkeen, että eräs turisti tuli kysymään, että miten se tapahtuu. Sanoin, että itse en tästä vielä mitään oikein ymmärrä, mutta loistava opettajani Reetta V onnistui sen verran minulle opettamaan.

Kotona minun piti heti esittää taitojani, ja tämänverran kehräsin heti Seurasaaresta tultuani.

Kiitos Reetta, opetus oli hyvää, ja nyt olen entistä innostuneempi kehräyksestä.

Lisäksi esillä oli verkon kudontaa, kinnasneulatekniikkaa, pirtanauhankudontaa ja rukilla kehräystä. Niistä minulla ei ole julkaistavia kuvia, mutta täytyy sanoa, että oli mukava käydä katsomassa näitä perinteisiä käsityötekniikoita, ja saada uusia ideoita. Päivät ovat vielä huomenna sunnuntaina kello 11-17, mikäli joku on kiinnostunut käymään.

Lukisinko vai kutoisinko?

Kevät-huivin jälkeen aloitin työn, jota tehdessä voi lukea kirjaa. Kesään kuuluu ulkona lukeminen ja kutominen, ja mieluusti myös niiden yhdistäminen. Silloin neuleen tulee olla helppo. Eli selkeätä oikeaa ja nurjaa. Haastavin tehtävä on pitää kirja auki oikeasta kohdasta, mutta sekin onnistuu, kun klemmarin avulla pitää oikean aukeaman esillä.



Jostain muistin hämäristä kätköistä tulee esiin mielikuva, että olen jo kouluaikana harrastanut kutomisen ja lukemisen yhdistelmää. Ainakin historian kokeisiin muistan lukeneeni samalla kun olen kutonut villapaitaa.



Tarkoitus on, että tästä "aivottomasta" kutimesta aikanaan tulee kesäpaita.

Pietaryrttiväriä

Pietaryrtillä värjätyt langat on nyt kuivuneet. Värjäsin kaksi vyyhtiä luonnonvalkoista ja yhden vyyhdin vaaleanharmaata villalankaa. Lanka on äitini serkun lampaista kehrättyä villalankaa, joka on aika paksua. Vaaleanharmaasta tuli keltaisemman vihreä kuin alunperin kuvittelin.



Kuvassa väri on paljon hennompi kuin luonnossa. Luonnossa ketainen on syvemmän keltainen, olematta kuitenkaan lähellekään niin "räikeän" keltainen, mitä tulee sipulinkuorten jälkiväristä. Tummanharmaata lankaa minulla ei harmillisesti ollut, olisi ollut hauska nähdä, että kuinka vihertävää siitä olisi tullut.

Seuraavaksi on odottamassa omenapuunkuoret ja pihlajankuoret. Ne saavat vielä jonkun aikaa liota, jonka jälkeen ne pääsevät värjäyskattilaan. Piparminttukin rehottaa pihalla niin, että siitä saisi hyvän kattilallisen väriainetta kokeiltavaksi. Tuoksukin olisi varmaan hyvin hammastahnamainen :-) Toivottavasti tuuli jossain vaiheessa vähän tyyntyy. Näin kovalla tuulella ei värjäys pihalla onnistu, kaikki kaasu menee harakoille (tai meidän tapauksessa ehkä rastaille).

Kevät-huivi on vihdoin valmis

Vihdoin Ziinan kevät-huivi valmistui. Lanka oli tosi ohutta Wetterhofin Vanamo-lankaa. Huivi painaa alle 100 g, ja yksi vyyhti riitti siihen. Yhdessä vyyhdissä oli lähes 1000 m lankaa, joten silmukka poikineen on tullut kudottua.

Mallikertoja tein yhteensä 19 kertaa, uskoisin, että paksummasta langasta ja paksummilla puikoilla mallikertojen määrä olisi varmaan puolet siitä, mitä tässä ohuessa langassa.

Olen lopputulokseen tyytyväinen, vaikka jossain vaihessa meinasi usko mennä, että valmistuuko tämä ikinä. Ohessa vielä lähikuva huivista. Mallikerta oli helppo, ja sen oppi nopeasti. Ei tarvinnut ohjeesta katsoa, että mihin kohtaan tuli jäätyä.

Kukkakedon loistoa

Kasvivärjäyskokeilussani seuraavana on vuorossa pietaryrtti. Se kukki parhaillaan valtoimenaan tienpientarilla ja niityillä. Keräsin pelkkiä kukintoja pienen muovikassillisen: Lisäksi keräsin yhden kimpun kuivattavaksi. Lisäksi keräsin yhden kimpun puna-apiloita ja jotain kolmatta kukkaa, jonka nimeä en ole vielä ehtinyt kasvikirjasta etsiä.

Yön liottuaan pietaryrtit pääsivät pataan, ja langat on nyt jäähtymässä. Kun lisäsin alunan pietaryrttiliemeen, niin väri muuttui huomattavasti rusehtavasta vihertävänkeltaiseksi. Kuvaan langat, kunhan ne on yön yli jäähtyneet ja kuivuneet.

Kevät-huivi on vihdoinkin lähes valmis. Yllättävän kova urakka siinä oli, mallikertoja on yhteensä 19. Kudoin niin kauan, kuin lankaa riitti kokonaiseen mallikertaan. Itse asiassa pienempikin huivi olisi riittänyt. Se venyi yllättävän paljon, kun laitoin pingotukseen. Kuvaan huivin vielä uudelleen, kunhan se on kokonaan valmis.

Sydänkesän kukkaloistoa

Puutarha on sydänkesän kukkaloistoa tulvillaan. Värejä ja tuoksuja riittää.



Aniliinit neilikat, keltaiset suikeroalpit ja keltaiset maksaruohot kukkivat valtoimenaan ja levittäytyvät hallitsemattomasti. Verikuljenpolvet kukkivat samanvärisinä kuin neilikat. Myös liljat kukkivat keltaisina, punaisina ja orannsseina omassa penkissään.



Keijuangervo levittäytyy valtavalla voimalla joka puolelle.

Tummanpunaiset köynnösruusut availevat nuppujaan ja mintut ja oreganot peittävät köynnösruusujen alustaa. Ruusun tuoksu ei leviä, mutta kun nenänsä laittaa kiinni nuppuun, voi vienon tuoksun haistaa.









Ritarinkannus aloittaa ylvästä kukintaansa. Myös lukemattomat kellokukat toistavat violetin ja sinisen eri värejä.



Töyhtöangervot ojentelevat valkoisia töyhtöjään.



Yrittipenkissä on mukava käydä hipelöimässä ja maistamassa iisoppia, laventelia, salviaa, sitruunamelissaa, piparminttua ja sitruunatimjamia. Niiden tuoksua voi ihailla hämärtyvässä kesäillassa.



Mutta yksi on joukosta poissa: huumaava jasmikkeen tuoksu puuttuu. Siitä en voi tällä hetkellä kotipihalla nauttia, mutta onneksi olen muualla päästy sen tuoksusta nauttimaan. Se on todellinen kesän tuoksu.




Käsityörintamalla on ollut hiljaisempaa, ja hiljaiselo saattaa vähän aikaa jatkua. Tänään alkoi kesäloma, joten päivityksiä tullee harvemmin.



Toivottavasti lomalla on runsaasti lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, sopivia sateita unohtamatta.

Värjättyä villaa

Ruusunmarjateellä värjätyt villat on nyt kuivuneet. Unohdin ottaa teepussit pois ennen kuin laitoin villat kattilaan, ja yksi onneton hajonnut teepussi sai aikaan sen, että osa villasta sisältää pieniä teehippuja. Täytyy miettiä, että miten ne saisi pois, tai sitten ne ovat ylimääräisiä "efektejä".

Valkoisessa villassa väri on hyvin haalean vaaleanpunainen, harmaa villa sai pienen punertavan sävyn. Odotin vähän voimallisempia värejä, mutta kuten muussakin värjäyksessä tulos on yleensä yllättävä.

Sen verran kuosissa villat pysyivät, että niitä ei välttämättä tarvitse uudelleen karstata. Se olisikin vähän vaikeaa, kun ei a) omista karstoja b) osaisi karstata vaikka olisikin.

Ostin työpaikan yhteistilauksessa Slöjd-Detaljerista Cernit-massoja. Massat saapuivat jo ennen juhannusta, mutta nyt on ollut sopivan sateisia päiviä, jotta voisi harkita tällaista sisäpuuhaa.

Ostamassani aloituspakeitssa oli 12 pakettia erivärisiä massoja. Kaappini kätköistä löysin lapsena osamani muovailuun tarkoitetut puikot. Samaisesta kätköstä löysin mattoveitsen, jota en muistanut edes omistavani.

Tarkoituksena oli kokeilla korujen tekemistä massasta. En ole aikaisemmin kokeillut, ja kuten kaikessa muussakin, tässäkin varmaan harjoitus auttaa. Tein ensin valkoisen ja liilan yhdistelmiä. Otin selvästi liikaa massaa, kun se ei meinannut kulua, ja aikani veivattuani lila ja valkoinen olivat muodostaneet vain vaalean liilan pötkylän. Jotain koruja sain aikaiseksi, jossa värierot tulevat näkyviin.




Seuraavaksi tämänhetken lempivärini turkoosin ja ruskean yhdistelmä. Viininpullon avulla kaulitut levyt rullattiin yhteen, tiivistin, leikkasin palaksi, ja painoin viinipullon avulla tasaiseksi. Marmorikuvioidussa on ylijääneet pätkät pyöritelty palloksi, ja sen jälkeen viinipullon avulla tasoitettu.




Lopuksi tein valkoisen ja turkoosin pitkän nyörin, pyöritin ne yhteen, laitoin spiraaliksi ja lopulta tasoitin viinipullon avulla.

Reiät tein koruihin grillitikun avulla.

Ihan hauskannäköisiä näistä tuli, mutta taisin tehdä vähän ohuita. Saa nähdä miten kestävät, vai kestävätkö.

Ensi kerralla on jo yhtä kertaa kokeneempi.

Jotain ongelmaa on tässä bloggerissa, kun en saa otsikkoa laitettua. Saapa nähdä, jääkö tästä tyhjä otsikko.

Kankaanpainantakokeilua

Tänään kokeilin painaa kangasta kasviväreistä tekemilläni väripastoilla. Minulla oli kolmea väriä: punertavaa ruusunmarjoista, vihertävää lupiinista ja keltaista koivusta.

Ainoa väri, mikä selvästi jäi näkyviin kankaalle märkänä ollessaan oli tämä koivusta saatu keltainen. Sekään ei näkynyt kovin vahvasti, mutta kuvasta edes erottaa värin.


Punertava ruusunmarjapasta muuttui sinertäväksi kankaalla, kunnes kangas oli märkä, eikä siitä näkynyt kuin vaalea kohta valoa vasten. Samoin käyttäytyi lupiinista tehty pasta. Ehkä ne värit olivat liian haaleita.

Kunhan värit ensin kuivuvat, niin näkee sitten, että jääkö niistä mitään oikeasti jäljelle.

Lisäksi painotekniikkani vaatii harjoittelua. Sabluuna täytyy saada tosi tiukasti kiinni kankaaseen, jotta sabluunan alle ei pääse väriä, joka sotkee kuvion. Kokeilujen edetessä tekniikka parani, mutta vielä on paljon opittavaa. Lisäksi kankaan kannattaa olla riittävän pieni tai antaa kuivua vaakatasossa, jotta ei sotke märillä kuviolla kangasta / toista kuviota, kun ripustaa kangasta kuivumaan.

En myöskään tiedä, että kuinka paljon väripastaa pitäisi laittaa, jotta väriä sitten oikeasti jää kankaaseen. Sen näkee sitten kuivumisen ja höyryttämisen jälkeen.

Kuvat on huonoja, mutta laitoin ne tähän siksi, että saisi käsityksen, kuinka vaaleita niistä itse asiassa tulee.

Edit: kangas on nyt kuivunut, ja täytyy todeta, että ainoa siedettävä väri on tuo koivusta saatu keltainen. Lupiinista saatu vihreä ei erotu juurikaan, ja ruusunmarjasta saatu punainen on epämääräisen sinertävä. Täytyy keittää parempia värejä, ehkäpä esim. sipulinkuorista saatavaa oranssia ja pieni kokenilli-liemi olisi paikallaan.

Ruusunmarjanpunaista

Värjäyskokeilut jatkuvat. Nyt on tarkoituksena värjätä karstattua villaa, ei lankaa. Karstattu villa varmaankin huopuu, jos sitä kuumentaa, joten täytyy tehdä tällainen kokeilu, josta luin värjäripolulta. Siinä kylmävärjätään ruusunmarjateepusseilla. Tässä vielä tuo keskustelusarja, joka minua innoitti.



Eli olen keitellyt ruusunmarjateepusseja, ja liemen jäähdyttyä laitan siihen villat. Sitten kääntelen niitä muutaman päivän, ja lopulta huuhtelen villat, ja katson mitä tuleman pitää. Täytyisi keksiä vielä muitakin kylmävärjäysaineita, jotta voisi kokeilla karstavillojen värjäystä. Tavoitteena oikeasti on oppia kehräämään, mutta se on vielä vähän vaiheessa. Ja jos voisi vielä kehrätä itsevärjättyjä villoja, niin mikäs sen mukavampaa. Tässä vaiheessa valmiiksi karstattuja villoja, sillä en omista karstoja, enkä osaa karstata.

Keittämisen jälkeen liemi oli ihan tummanpunaista. Kuva on otettu sen jälkeen, kun laitoin teepussit kylmään veteen, ja niistä rupesi vähän irtoamaan väriä.

Lisää värjäystuloksia

Tässä kuvassa on koivunlehdillä värjätty tummanharmaa Virtain Villalanka. Koivusta tulee keltaista väriä, joten tummanharmaassa se on aika kaunis vihreä.

Toisessa vyyhdessä on lupiinilla värjätty vaaleanharmaa, samaisen tehtaan lanka. Aikaisemmassa postauksessani sanoin, että vaaleanharmaaseen ei kannata lupiinia laittaa, mutta kun kerä oli sitten lopulta kuivunut ihan kuivaksi, niin se väri olikin taas oikein hyvä. Yleensä sitä tuomitsee värin liian aikaisen, eli silloin kun vyyhti ei ole vielä kokonaan kuivunut. Aina on niin kiire todeta lopputulos.

7 faktaa

Tellu-Tellervo haastoi kertomaan itsestäni 7 faktaa ja haastaa 7 bloggaajaa mukaan.



Tässäpä näitä lyhyen kaavan mukaan



1. Minimimmi kaikinpuolin: pituus runsas puolitoistametriä, painoindeksi <>

2. Olen länsisuomalaisen suorapuheinen, savolainen small-talk ei onnistu, jos joku asia täytyy saada hoidettua nopeasti.

3. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että en koskaan halua pääkanpunkiseudulle. Täällä sitä ollaan oltu jo kohta 15-vuotta. Ei koskaan kannata sanoa ei koskaan.

4. Käsitöiden lisäksi harrastan puutarhanhoitoa, aerobickia, golfia ja lukemista.

5. Masennun aina kenkäkaupoissa. Kokoni on 35 ja pääsääntöisesti kengät alkavat 36:sta tai 37:sta. Minut näkeekin usein sovittelemassa lasten kenkiä.

6. Äitini on innostanut ja kannustanut minua käsitöiden pariin, ja opettanut lähes kaikki käsityön perustaidot (neulominen, kutominen, virkkaus, ompelu).

7. Tällä hetkellä olen täysin hurahtanut kasvivärjäykseen.

Niin monta henkilöä on jo haastettu, että en itse haasta ketään, vaan annan halukkaille vapaat kädet ottaa haaste vastaan.

Lupiiniväriä

Keräsin lupiinit värjäystä varten jo viime viikon tiistaina. Viime viikolla oli vähän kehnot säät ja liian tuulista, jotta olisi viitsinyt värjäillä. Lupiinit siis likosivat ämpärissä lähes viikon. Se ei ehkä ollut ihan hyvä ajatus, sillä langoista ei tullut yhtä kauniita, kuin kaverillani. Ne ovat ihan ok värisiä, mutta kauniimpiakin olisi ehkä ollut mahdollista saada. Lisäksi totesin, että vaaleanharmaata lankaa ei kannata käyttää lupiinivärjäyksessä, väriä ei tarttunut nimeksikään. Eli sen vyyhden voi vapaasti laittaa toiseen väripataan.

Täytynee vielä kokeilla lupiineilla uudemman kerran, mutta seuraavan kerran niin, että ne täytyy laittaa suoraan pataan, eikä liottaa ensin viikkoa.

Saa nähdä onko viikon lionneissa koivunlehdissä samanlainen vähän samea vivahde.

Maakuntamatkailua

Kävin viikonloppuna äitini serkun omistamassa Vanhassa Tuvassa Sysmässä. Myytävänä oli tuvallinen käsitöitä ja myös jonkin verran lankaa. Itse ostin Helenan lampaista kehrättyä kasvivärjäykseen soveltuvaa villalankaa, ja jonkun verran Pirtin Kehräämön hahtuvalankaa. Nyt on taas uutta hetkeksi lankaa värjäyksiä varten.

Kävin myös Urajärven kartanossa ja Huovilan puistossa. Oli oikein mukava ajella pieniä Päijät-Hämäläisiä teitä pitkin ja katsoa kauniita maisemia.