keskiviikko 17. elokuuta 2011

Hiitola-sukkia ja Terijoki-lapasia

Olimme toukokuun lopussa jokavuotisella Karjalan matkalla. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun äitini ja tätini pääsivät ensimmäistä kertaa käymässä synnyinseudullaan Hiitolassa. Sisarukset juhlistivat tapausta pukeutumalla kansallispukuihin ja me nuorempi sukupolvi laitoimme päälle feresit.

Saappaat jalassa siellä seikkailimme ja olin kutonut itselleni feresini väreihin sopivat Hiitola-sukat. Matkaneulomiseksi valitsin myös Hiitola-sukat. Ne on sopivan yksinkertaiset, mutta pitkävartisina niissä riittää puuhaa pitkän linja-automatkan ajaksi. Lopulta kävi niin, että alkuperäiset sukat sai äiti, ja minä tein sitten matkalla vähän pienemmät itselleni.


Kävimme samalla matkalla myös Terijoella ja sillä matkalla neulottiin tietysti  Terijoki-lapasia. Sain Päivikiltä lyhyen kuvauksen Terijoki-lapasen kuviosta, ja sitä sitten useamman naisen toimesta neuloimme. Alkuperäinen lapanen on vaaleansiniharmaa-valkoinen, mutta löysin varastostani sinipuulla värjättyä violettia lankaa. Näin molemmat matkaneuleeni olivat samaa sävyä.


Myöhemmin neuloin vielä yhdet Hiitola-sukat tätini mallin mukaan.


7 kommenttia:

pirle kirjoitti...

Upea sisaruskuva ja kauniin aidot sukkaneuleet!

Päivikki kirjoitti...

Oi, miten klauniit kansallispuvut?
Nättejä on myös sukat ja lapaset. Noissa vanhoissa perinnemalleissa on kyllä jotain niin viehättävää!

Kaisa kirjoitti...

Aivan ihana tuo kansallispukukuva. Terijoella olen itsekin kerran elämässäni käynyt (valtavan kaunis paikka!) joten joskus voisi vaikka kokeilla noita lapasia... :)

Leena kirjoitti...

Upeat naiset Tuuterin puvuissaan. Olen aina pitänyt tuota pukua käsitöillä mässäilevien voiman näyttönä, kyllä se on kaunis.

Pirena kirjoitti...

Kauniit puvut ja sukat myös. Minäkin ehdin käydä pari kertaa äitini kotopaikalla 90-luvulla. Terijoella oltiin yötä. Miun feresin tekele on kesken aina vaan.
Neulominen on mukavampaa kuin virkkaaminen mutta näihin lappuihin jää kyllä kiinni, ei uskoisi.

Päivikki kirjoitti...

Kuuntelin viime viikolla neuloessani Eeva Kilven Jatkosodan aikaa. Olen aiemminkin tutustunut Eeva Kilpeen, mutta tämä kirja oli kyllä paras, mutta samalla todella koskettava, järkyttäväkin. Tulin samalla miettineeksi oman perheen ja suvun kokemuksia samalta ajalta. Onko kirja siulle tuttu? Sehän kertoo Hiitolasta.

Sasca kirjoitti...

Haa kyllä olette tehneet vaikeaksi vastausten tekemisen .

Terveisin Espanjasta, ei tämä onnistu.- En ole robotti,vaan 70v mummeli. Tulen vuosien jälkeen Suomessa käymään ja yritän saada selkokilellä ostettua Tuuterin kansallispuvun.