Risulintu haastoi minut kertomaan kuusi asiaa itsestäni jo tammikuussa. Vajaan parin viikon talviloman vuoksi en ole päässyt aikaisemmin kirjoittelemaan.
1. Matkustelu
Matkustelu on mukavaa, mutta aiheuttaa ristiriitaisia ajatuksia. Lomamatkoja tulee tehtyä epäsäännöllisen säännöllisesti. Käytännössä joka vuosi tulee käytyä ulkomailla. Vaikka matkustelu on mukavaa, niin lentomatkustelu aiheuttaa vähän oman tunnon tuskia, kun ajattelee sen mahdollisia vaikutuksia hiilidioksidipäästöihin. Toistaiseksi kuitenkin matkustelun mukavuus on voittanut oman tunnon äänen.
2. Työpaikan vaihto
Vaihdoin vuosi sitten työpaikkaa oltuani lähes 15 vuotta samassa työpaikassa. Työpaikalla olleet muutokset saivat minut vaihtamaan työpaikkaa. Ikäväkseni olen saanut kuulla, että entisessä työpaikassa on yt-neuvottelut menossa, ja se osasto, jolla olin saatetaan sulkea. Omalta osaltani olen toki äärimmäisen onnellinen, kun vaihdoin työpaikkaa ajoissa. Eniten kaipaan edellisesestä työpaikasta työkavereitani, sekä mahdollisuutta tehdä lasitöitä. Meillä oli mahdollisuus tehdä tiffanytöitä ja lasinsulatusta vapaa-aikana, kaikki työkalut oli tarjolla. Nyt valitettavasti ne hommat ovat jääneet.
3. Hamsteri
Hamsteri hamstraa aivan liikaa lankaa, villoja, kankaita, kirjoja, värjäysaineita ja kaikennäköisiä käsityötarvikkeita. Niitä tuntuu olevan joka puolella.
4. Kokeilija
Kokeilen mielelläni uusia käsityötapoja. Eli osaan monia asioita vähän, mutta minkään alueen osalta en ole ekspertti. Uusia kokeiltavia asioita on paljon, seuraavina kiinnostavat mm. neulakintaan ja ryijyn teon opettelu.
5. Kertakäyttöisyys
Nykyinen kertakäyttöyhteiskunta ärsyttää. Monet tavarat ovat huonosti tehtyjä, eikä niitä saa korjattua, vaan jos ne hajoavat, ne täytyy heittää roskiin. Mielummin hankin tuotteita, jotka ovat kestäviä. Vanhin käyttämäni vaate on veljeni entinen villapaita, jota on käytetty jo 25 vuotta. Ensin veljeni käytti sitä, ja sen jälkeen kun se jäi hänelle pieneksi olen itse pitänyt sitä. Sellaiset tavarat ja vaatteet ovat hyviä, jotka kestävät kulutusta ja ovat ajattomia.
6. Ei koskaan
Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Olin jonain syksyisenä sateisena iltana matkustanut linja-autossa Mechelininkatua pitkin linja-autoasemalle. Silloin päätin, että en koskaan ikinä missään olosuhteissa voisi asua Helsingissä. Vaikka monet lukion luokkatoverini lähtivätkin pääkaupunkiseudulle opiskelemaan, en itse sitä koskaan harkinnut, vaan lähdin opiskelemaan Turkuun. Mutta niin se elämä heitteleen, että viimeiset 15 vuotta olen asunut Espoossa, ja ollut ihan tyytyväinen. Eli koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.
Tässä kuusi asiaa itsestäni. Tämä on ollut jo niin monessa blogissa, etten haasta ketään eteenpäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kiva kun vastasit haasteeseen :)
Sama olotila minullakin on ollut Helsingissä käynnistä, että en voisi kuvitellakaan siellä asuvani. Onhan sielläkin varmaan hiukan hiljaisempiakin seutuja, metsineen ja puistoineen tarjolla. Sitä ei vain satunnainen kävijä aina huomaa.
Lähetä kommentti