Keräsin nokkoset, halkaisin ne, ja yritin otta keskiosan irti. Sen jälkeen keittelin niitä pesuaineessa n. 10 minuuttia ja huuhdoin useammassa vedessä. Siivilöin nokkosen palat ja annoin kuivua ne. Sitten erottelin mahdollisimman paljon jäljelle jääneitä osia, ja ryhdyin karstaamaan. Tässä on vähän karstattuja nokkosia.
Yritin irrotella kaikki jäljelle jääneet kuorenpalaset nokkoskuiduista. Kovaa näpertämistä tämä oli, ja tässä on tulos, johon asti kärsivällisyyteni riitti. Karkeaa kuitua, joka on käsikarstoilla karstattu. Tästä on vielä matkaa siihen vaiheeseen, jossa nokkosta on jossain vaiheessa nimitetty "pohjolan silkiksi".
Sinänsä mielenkiintoista kokeilla, mutta ehkä tässä vaiheessa itse kehrätty nokkoslanka saa jäädä haaveeksi.
Tässä vielä lähikuvassa näkyy, kuinka kaikki kuoren kappaleet eivät ole lähteneet kunnolla. Eli kuidun seassa on noita tummemman vihreitä kohtia. Sinänsä tuo nokkoskuitu on kauniin vaalean vihreätä itsessään.
1 kommentti:
Hatunnosto kärsivällisyydellesi! Minuakin on kiinnostanut nokkosten tutkiskelu mutta pellavien kanssa joskus peuhanneena muistelen työmäärän ihan kohtuuttomaksi... Kuitu näyttää tosiaan kauniilta!
Lähetä kommentti