Marianne

Yksi yksinäinen rulla valkoista Villa Laurilasta ostetusta kammatusta topsista kehrättyä valkoista villaa odotti toimenpiteitä. Topsin sanottiin olevan suomenlampaan villaa, mutta Rina epäili, ettei se ehkä sitä olisikaan.

Sain Wetterhofin Silviasta kutomani huivin valmiiksi (siis pingoitusta varten valmiiksi), ja lankaa jäi pieni nöttönen. Päätin kerrata sen tämän itse kehrätyn villan kanssa. Nimesin vyyhdin Marianneksi, karamellin mukaan.

Jatkossa tiedän, mihin voi ainakin ohuiden lankojen jämät käyttää, ne voi kehrätä. Aikaisemmin en tullut ajatelleeksikaan, että valmistakin lankaa voisi vielä käyttää kertaamiseen.

Rullassa olevasta langasta näkee, että lanka on vielä yksilöllistä ja vaihtelevaa, ei tasalaatuista kaupan lankaa. Sellaistahan saa kaupasta, miksi sitä itse tekisi samanlaista :-)

Edellisessä postauksen kommentissa kysyttiin, että mitä villaa värjäämäni topsit olivat. Ne olivat samaa villaa, josta tämä valkoinen on kehrätty. Villa Laurilasta, mutta vähän epäselvää, mitä laatua.

I had one bobbin full handspun yarn waiting further actions. I knit one scarf from very thin yarn, and small skein was left. Voila, I plied the handspun yarn with the thin yarn. Never thought that before, but now I know how to use small skeins of spare yarn.