
Ruskeat karitsanvillat on karstattu, sitten kehrätty ja lopulta kerrattu Navajo-tekniikalla.
Kokeilin ensimmäistä kertaa Navajo-tekniikkaa, ja vielä siinä on selvästi hienosäädettävää.

Ei voi kuin hämmästellä, kuinka työläs on entisaikoina villapaita ollut. Tässä lienee pieni pala yhtä hihaa :-) Nämä villat olivat kuitenkin valmiiksi kerittyjä ja puhtaita, joten kaikkia asiaankuuluvia tehtäviä en ole edes tehnyt.
Langassa on reippaasti lanoliinia, ja tuhti lampaan haju. Seuraavaksi vyyhti onkin menossa pesuun.
Kuvista tuli harmillisen kellertäviä. Otin kuvat jalustan kanssa, jotta langasta tulisi terävä. Kameran pikkuruudulla ei huomannut, että mäntyinen pöytä on ylivalottunut, ja tekee kuvat keltaisiksi. Lanka on kyllä rehdisti ruskeaa.
3 kommenttia:
Hienoa lankaa ! Kiinnostaisi joskus tuota kehräämistä kanssa kokeilla, jospa joskus olisi mahdollista.
Juu kyllä meidän nykyisin kelpaa kun voi vain mennä lankakauppaan (tai kaupan neulehyllyn luo). Ei yhtään ihme, ettei ennen kukaan ehtinyt miettimään mitä vapaa-aikanaan tekisi.
Ihailen kyllä sinua, kun saat noin hienoa lankaa aikaiseksi!
Lähetä kommentti