Minä ja kirjoneule

Villapallo kertoi omassa blogissaan suhteestaan kirjoneuleisiin, ja haastoi myös muut kertomaan samaisesta teemasta.

Itse inspiroidun malleista, joita näen, ja yritän opetella tekniikan, mikäli malli tuntuu mukavalta. Tämä norjalaistyylinen neule on ensimmäinen kokonaan kirjoneuletta oleva työ, jonka olen tehnyt. Koska neule on kaksivärinen, se oli riittävän yksinkertainen, jotta itsekin siitä selviäisin. Itse pyrin neulomaan kaikki kirjoneuleet suljettuna neuleena, jotta nurjaa puolta ei tarvitse tehdä. Tämäkin neule on tehty kokonaan pyöröpuikoilla / sukkapuikoilla. Lopuksi etuosa, pääntie ja hihansuun kohdat on leikattu auki. Ensin leikkaaminen tuntui "vaaralliselta", mutta riittävän monta siksakkerrosta ommeltuani uskalsin leikata. Leikatun sauman kestävyydessä ei ole ollut ongelmaa, onhan villatakki jo 15-vuotta vanha ja yhä säännöllisessä käytössä.

Tässä neuleessa olevat kuviot on kirjottu silmukoita jäljitellen. Aluksi kokeilin ommella kuviot jokaisen omalta kerältään, mutta
a) puserolanka ja kuviolanka eivät sopineet toisiinsa
b) tulos oli aika kaamean näköinen

Siis kirjoin neuleen jälkikäteen. Se oli vähintään yhtäsuuritöistä, kuin jos olisin onnistunut neulomaan kuviot suoraan keriltä. Tämä paita on myös yli 15 vuotta vanha, ja käytössä.


Vaikka inhoan nurjan puolen kutomista kirjoneuleessa, yhden sellaisen olen kuitenkin kutonut. Tämä angorapaita (karseata kutoa kun nöyhtää on joka paikassa) ja kullanvärinen koristekuvio on siitä todisteena. Koska koristekuvio hukkuu tuonne angoran sisään, mahdollinen käsialan epätasaisuus ei tule näkyviin. Tässäkin, kuten kaikissa muissa kirjoneuleissani on ollut yhdellä rivillä vain kahta väriä. Niidenkin kanssa langat tuppaavat menemään ristiin rastiin, ja vähän väliä saa olla niitä selvittelemässä.

Kaikkein eniten olen kutonut näitä pieniä kirjoneuleita, pipoja ja lapasia. Ne ovat riittävän pieniä, ja mielenkiinto säilyy. Lisäksi värjätessä syntyy pieniä määriä yhtä väriä, ja ne saa kivasti upotettua erilaisiin kuvioihin.

Monissa blogeissa tuskaillaan pääteltävien langanpätkien kanssa. Tunnustan, että mikäli samat värit jatkuvat, kuljetan lankoja saumassa, enkä katkaise lankaa välillä. Näin äitini opetti, ja uskon, että tämä säästää muutamat työt ufoutumiselta. Sen olen huomannut myös, että kun käyttää hyviä lankoja, villapaidat kestävät vuosia, ellei jopa vuosikymmeniä.
Seuraavaksi kirjoneuleeksi on ajatuksissa syntymässä villapaita, johon voisin käyttää värjättyjä lankojani. Täytyy vielä miettiä sopivaa mallia, johon pienet (50 g yhtä väriä) värierät voi upottaa.