Kukkakedon loistoa

Kasvivärjäyskokeilussani seuraavana on vuorossa pietaryrtti. Se kukki parhaillaan valtoimenaan tienpientarilla ja niityillä. Keräsin pelkkiä kukintoja pienen muovikassillisen: Lisäksi keräsin yhden kimpun kuivattavaksi. Lisäksi keräsin yhden kimpun puna-apiloita ja jotain kolmatta kukkaa, jonka nimeä en ole vielä ehtinyt kasvikirjasta etsiä.

Yön liottuaan pietaryrtit pääsivät pataan, ja langat on nyt jäähtymässä. Kun lisäsin alunan pietaryrttiliemeen, niin väri muuttui huomattavasti rusehtavasta vihertävänkeltaiseksi. Kuvaan langat, kunhan ne on yön yli jäähtyneet ja kuivuneet.

Kevät-huivi on vihdoinkin lähes valmis. Yllättävän kova urakka siinä oli, mallikertoja on yhteensä 19. Kudoin niin kauan, kuin lankaa riitti kokonaiseen mallikertaan. Itse asiassa pienempikin huivi olisi riittänyt. Se venyi yllättävän paljon, kun laitoin pingotukseen. Kuvaan huivin vielä uudelleen, kunhan se on kokonaan valmis.

Sydänkesän kukkaloistoa

Puutarha on sydänkesän kukkaloistoa tulvillaan. Värejä ja tuoksuja riittää.



Aniliinit neilikat, keltaiset suikeroalpit ja keltaiset maksaruohot kukkivat valtoimenaan ja levittäytyvät hallitsemattomasti. Verikuljenpolvet kukkivat samanvärisinä kuin neilikat. Myös liljat kukkivat keltaisina, punaisina ja orannsseina omassa penkissään.



Keijuangervo levittäytyy valtavalla voimalla joka puolelle.

Tummanpunaiset köynnösruusut availevat nuppujaan ja mintut ja oreganot peittävät köynnösruusujen alustaa. Ruusun tuoksu ei leviä, mutta kun nenänsä laittaa kiinni nuppuun, voi vienon tuoksun haistaa.









Ritarinkannus aloittaa ylvästä kukintaansa. Myös lukemattomat kellokukat toistavat violetin ja sinisen eri värejä.



Töyhtöangervot ojentelevat valkoisia töyhtöjään.



Yrittipenkissä on mukava käydä hipelöimässä ja maistamassa iisoppia, laventelia, salviaa, sitruunamelissaa, piparminttua ja sitruunatimjamia. Niiden tuoksua voi ihailla hämärtyvässä kesäillassa.



Mutta yksi on joukosta poissa: huumaava jasmikkeen tuoksu puuttuu. Siitä en voi tällä hetkellä kotipihalla nauttia, mutta onneksi olen muualla päästy sen tuoksusta nauttimaan. Se on todellinen kesän tuoksu.




Käsityörintamalla on ollut hiljaisempaa, ja hiljaiselo saattaa vähän aikaa jatkua. Tänään alkoi kesäloma, joten päivityksiä tullee harvemmin.



Toivottavasti lomalla on runsaasti lämpimiä ja aurinkoisia päiviä, sopivia sateita unohtamatta.

Värjättyä villaa

Ruusunmarjateellä värjätyt villat on nyt kuivuneet. Unohdin ottaa teepussit pois ennen kuin laitoin villat kattilaan, ja yksi onneton hajonnut teepussi sai aikaan sen, että osa villasta sisältää pieniä teehippuja. Täytyy miettiä, että miten ne saisi pois, tai sitten ne ovat ylimääräisiä "efektejä".

Valkoisessa villassa väri on hyvin haalean vaaleanpunainen, harmaa villa sai pienen punertavan sävyn. Odotin vähän voimallisempia värejä, mutta kuten muussakin värjäyksessä tulos on yleensä yllättävä.

Sen verran kuosissa villat pysyivät, että niitä ei välttämättä tarvitse uudelleen karstata. Se olisikin vähän vaikeaa, kun ei a) omista karstoja b) osaisi karstata vaikka olisikin.

Ostin työpaikan yhteistilauksessa Slöjd-Detaljerista Cernit-massoja. Massat saapuivat jo ennen juhannusta, mutta nyt on ollut sopivan sateisia päiviä, jotta voisi harkita tällaista sisäpuuhaa.

Ostamassani aloituspakeitssa oli 12 pakettia erivärisiä massoja. Kaappini kätköistä löysin lapsena osamani muovailuun tarkoitetut puikot. Samaisesta kätköstä löysin mattoveitsen, jota en muistanut edes omistavani.

Tarkoituksena oli kokeilla korujen tekemistä massasta. En ole aikaisemmin kokeillut, ja kuten kaikessa muussakin, tässäkin varmaan harjoitus auttaa. Tein ensin valkoisen ja liilan yhdistelmiä. Otin selvästi liikaa massaa, kun se ei meinannut kulua, ja aikani veivattuani lila ja valkoinen olivat muodostaneet vain vaalean liilan pötkylän. Jotain koruja sain aikaiseksi, jossa värierot tulevat näkyviin.




Seuraavaksi tämänhetken lempivärini turkoosin ja ruskean yhdistelmä. Viininpullon avulla kaulitut levyt rullattiin yhteen, tiivistin, leikkasin palaksi, ja painoin viinipullon avulla tasaiseksi. Marmorikuvioidussa on ylijääneet pätkät pyöritelty palloksi, ja sen jälkeen viinipullon avulla tasoitettu.




Lopuksi tein valkoisen ja turkoosin pitkän nyörin, pyöritin ne yhteen, laitoin spiraaliksi ja lopulta tasoitin viinipullon avulla.

Reiät tein koruihin grillitikun avulla.

Ihan hauskannäköisiä näistä tuli, mutta taisin tehdä vähän ohuita. Saa nähdä miten kestävät, vai kestävätkö.

Ensi kerralla on jo yhtä kertaa kokeneempi.

Jotain ongelmaa on tässä bloggerissa, kun en saa otsikkoa laitettua. Saapa nähdä, jääkö tästä tyhjä otsikko.

Kankaanpainantakokeilua

Tänään kokeilin painaa kangasta kasviväreistä tekemilläni väripastoilla. Minulla oli kolmea väriä: punertavaa ruusunmarjoista, vihertävää lupiinista ja keltaista koivusta.

Ainoa väri, mikä selvästi jäi näkyviin kankaalle märkänä ollessaan oli tämä koivusta saatu keltainen. Sekään ei näkynyt kovin vahvasti, mutta kuvasta edes erottaa värin.


Punertava ruusunmarjapasta muuttui sinertäväksi kankaalla, kunnes kangas oli märkä, eikä siitä näkynyt kuin vaalea kohta valoa vasten. Samoin käyttäytyi lupiinista tehty pasta. Ehkä ne värit olivat liian haaleita.

Kunhan värit ensin kuivuvat, niin näkee sitten, että jääkö niistä mitään oikeasti jäljelle.

Lisäksi painotekniikkani vaatii harjoittelua. Sabluuna täytyy saada tosi tiukasti kiinni kankaaseen, jotta sabluunan alle ei pääse väriä, joka sotkee kuvion. Kokeilujen edetessä tekniikka parani, mutta vielä on paljon opittavaa. Lisäksi kankaan kannattaa olla riittävän pieni tai antaa kuivua vaakatasossa, jotta ei sotke märillä kuviolla kangasta / toista kuviota, kun ripustaa kangasta kuivumaan.

En myöskään tiedä, että kuinka paljon väripastaa pitäisi laittaa, jotta väriä sitten oikeasti jää kankaaseen. Sen näkee sitten kuivumisen ja höyryttämisen jälkeen.

Kuvat on huonoja, mutta laitoin ne tähän siksi, että saisi käsityksen, kuinka vaaleita niistä itse asiassa tulee.

Edit: kangas on nyt kuivunut, ja täytyy todeta, että ainoa siedettävä väri on tuo koivusta saatu keltainen. Lupiinista saatu vihreä ei erotu juurikaan, ja ruusunmarjasta saatu punainen on epämääräisen sinertävä. Täytyy keittää parempia värejä, ehkäpä esim. sipulinkuorista saatavaa oranssia ja pieni kokenilli-liemi olisi paikallaan.

Ruusunmarjanpunaista

Värjäyskokeilut jatkuvat. Nyt on tarkoituksena värjätä karstattua villaa, ei lankaa. Karstattu villa varmaankin huopuu, jos sitä kuumentaa, joten täytyy tehdä tällainen kokeilu, josta luin värjäripolulta. Siinä kylmävärjätään ruusunmarjateepusseilla. Tässä vielä tuo keskustelusarja, joka minua innoitti.



Eli olen keitellyt ruusunmarjateepusseja, ja liemen jäähdyttyä laitan siihen villat. Sitten kääntelen niitä muutaman päivän, ja lopulta huuhtelen villat, ja katson mitä tuleman pitää. Täytyisi keksiä vielä muitakin kylmävärjäysaineita, jotta voisi kokeilla karstavillojen värjäystä. Tavoitteena oikeasti on oppia kehräämään, mutta se on vielä vähän vaiheessa. Ja jos voisi vielä kehrätä itsevärjättyjä villoja, niin mikäs sen mukavampaa. Tässä vaiheessa valmiiksi karstattuja villoja, sillä en omista karstoja, enkä osaa karstata.

Keittämisen jälkeen liemi oli ihan tummanpunaista. Kuva on otettu sen jälkeen, kun laitoin teepussit kylmään veteen, ja niistä rupesi vähän irtoamaan väriä.

Lisää värjäystuloksia

Tässä kuvassa on koivunlehdillä värjätty tummanharmaa Virtain Villalanka. Koivusta tulee keltaista väriä, joten tummanharmaassa se on aika kaunis vihreä.

Toisessa vyyhdessä on lupiinilla värjätty vaaleanharmaa, samaisen tehtaan lanka. Aikaisemmassa postauksessani sanoin, että vaaleanharmaaseen ei kannata lupiinia laittaa, mutta kun kerä oli sitten lopulta kuivunut ihan kuivaksi, niin se väri olikin taas oikein hyvä. Yleensä sitä tuomitsee värin liian aikaisen, eli silloin kun vyyhti ei ole vielä kokonaan kuivunut. Aina on niin kiire todeta lopputulos.

7 faktaa

Tellu-Tellervo haastoi kertomaan itsestäni 7 faktaa ja haastaa 7 bloggaajaa mukaan.



Tässäpä näitä lyhyen kaavan mukaan



1. Minimimmi kaikinpuolin: pituus runsas puolitoistametriä, painoindeksi <>

2. Olen länsisuomalaisen suorapuheinen, savolainen small-talk ei onnistu, jos joku asia täytyy saada hoidettua nopeasti.

3. Olin nuorena vakaasti päättänyt, että en koskaan halua pääkanpunkiseudulle. Täällä sitä ollaan oltu jo kohta 15-vuotta. Ei koskaan kannata sanoa ei koskaan.

4. Käsitöiden lisäksi harrastan puutarhanhoitoa, aerobickia, golfia ja lukemista.

5. Masennun aina kenkäkaupoissa. Kokoni on 35 ja pääsääntöisesti kengät alkavat 36:sta tai 37:sta. Minut näkeekin usein sovittelemassa lasten kenkiä.

6. Äitini on innostanut ja kannustanut minua käsitöiden pariin, ja opettanut lähes kaikki käsityön perustaidot (neulominen, kutominen, virkkaus, ompelu).

7. Tällä hetkellä olen täysin hurahtanut kasvivärjäykseen.

Niin monta henkilöä on jo haastettu, että en itse haasta ketään, vaan annan halukkaille vapaat kädet ottaa haaste vastaan.

Lupiiniväriä

Keräsin lupiinit värjäystä varten jo viime viikon tiistaina. Viime viikolla oli vähän kehnot säät ja liian tuulista, jotta olisi viitsinyt värjäillä. Lupiinit siis likosivat ämpärissä lähes viikon. Se ei ehkä ollut ihan hyvä ajatus, sillä langoista ei tullut yhtä kauniita, kuin kaverillani. Ne ovat ihan ok värisiä, mutta kauniimpiakin olisi ehkä ollut mahdollista saada. Lisäksi totesin, että vaaleanharmaata lankaa ei kannata käyttää lupiinivärjäyksessä, väriä ei tarttunut nimeksikään. Eli sen vyyhden voi vapaasti laittaa toiseen väripataan.

Täytynee vielä kokeilla lupiineilla uudemman kerran, mutta seuraavan kerran niin, että ne täytyy laittaa suoraan pataan, eikä liottaa ensin viikkoa.

Saa nähdä onko viikon lionneissa koivunlehdissä samanlainen vähän samea vivahde.

Maakuntamatkailua

Kävin viikonloppuna äitini serkun omistamassa Vanhassa Tuvassa Sysmässä. Myytävänä oli tuvallinen käsitöitä ja myös jonkin verran lankaa. Itse ostin Helenan lampaista kehrättyä kasvivärjäykseen soveltuvaa villalankaa, ja jonkun verran Pirtin Kehräämön hahtuvalankaa. Nyt on taas uutta hetkeksi lankaa värjäyksiä varten.

Kävin myös Urajärven kartanossa ja Huovilan puistossa. Oli oikein mukava ajella pieniä Päijät-Hämäläisiä teitä pitkin ja katsoa kauniita maisemia.