
Iskunyöreistä siirryimme hitaampiin tekniikoihin. Seuraavaksi kokeilimme kahdeksan loimilangan palmikkoa, joka on alakuvassa. Itselläni oli kurssilla mukana kasvivärjäämiäni kaksisäikeisiä lankoja, jotka olivat aika ohuita. Siinä sai tosissaan keskittyä, että sai pidettyä langat oikeissa paikoissa.

Tämä jälkeen siirryimme ristikkonauhoihin, joita teimme sekä palttina että toimikassidoksisena. Palttinassa lankoja siirrettiin yhden ali, yhden yli -tekniikalla ja toimikkaassa kahden ali, kahden yli -tekniikalla. Tässäkin sai pitää kielen keskellä suuta, että sai liikuteltua lankoja halutulla tavalla. Lisäksi oikeakätisenä tuo vasen käsi tuntui huomattavasti kömpelömmältä kuin oikea käsi. Seuraavassa kuvassa on kahdeksan loimilangan ristikkonauha palttinasidoksella.

Lopuksi vielä 16 loimilangan ristikkonauha toimikassidoksella.

Ei voi kuin hattua nostaa entisajan ihmisille, kun ovat näillä tekniikoilla koristelleet vaatteitaan. Käytetyt langat ovat olleet pääsääntöisesti huomattavasti ohuempia, mitä itse käytin, ja nämäkin tuntuivat olevan kovin haastavia ainakin aloittelijalle. Huono valaistus ole työtä myöskään helpottanut.
5 kommenttia:
Kauniita, aidon oloisia esimerkkejä vanhoista tekniikoista - ja vielä itse värjättyjä :)
Ihania! Minä opin tekemään noita Kihnulla, mutta kun en tiedä oppimieni suomenkielisiä nimiä, niin en ole varma teinkö samoja. Noiden palttina ja toimikas nyörin suomenkielisen nimen kuulin eräällä karjalaisten kansanpukujen luennolla, se oli peukalointi. Eikös kuulu suussa somalta sanalta.
Leena, peukoloiduiksi nauhoiksi noita taisi opettajakin kuvailla. Ainakin se hyvin kuvaa sitä tekniikkaa, kun peukalon avulla nostellaan tai lasketaan lankoja.
Kiitos viestistäsi, kyllä minä pärjään!
Oikein kauniita värejä, kasvivärjäys olisi kiva kokeilla.
Lähetä kommentti