tiistai 17. kesäkuuta 2008

Hiljaisuus

Kiitos risulintu kevätpörriäisestä. Kiitos Villavaara mukavasta lankapaketista, jonka sain tänään.

Äitini aikaan kirjoittama runon myötä blogini hiljenee hetkeksi isäni äkillisen kuoleman vuoksi.

Yön hiljaisuutta katselin
kuu paistoi ikkunan takaa.
Odotan, että saapuis enkeli
ja tahtoisi tuskani jakaa.
Oli vierineet tuskan kyyneleet
tyynyyn hiljaa poskia pitkin,
oma isä, isä sinä rakkahin
olet pois minä ikävää itkin.

Minä rakastin, minä kaipasin
enkä ymmärtänytkään tuota,
Isä lähtenyt olet iäks pois
nyt täältä rakkaittes luota.
Miks nyt, miks nyt?
minä tuskissani hoin.
Enkä ymmärtänyt, Isä Jumala:
sua vastaan kapinoin.

Oli tapahtunut kuitenkin vain
juuri Sinun tahtosi mukaan.
Eihän elämän päivien määrää voi
itse päättää ihminen kukaan.
Elonaika on lahjana annettu
on laskettu päivät ja hetket
joka päivä on ennalta määrätty
Luoja päättää elomme retket.

8 kommenttia:

kangaskasa kirjoitti...

Otan osaa suureen suruusi! Voimia sinulle!

Kaisa kirjoitti...

Lämmin osanotto ja voimia! *halaa*

Villapallo kirjoitti...

Syvä osanottoni:-(

muoriska kirjoitti...

Voih, otan osaa. Uutinen jota ei halua lukea, mutta jokaisen kohdalle kerran sattuu.
Jos lohduttaa, niin vanha kansa on aina tahtonut tulla haudatuksi sulaan maahan. ( näin isoäitini sanoi kerran)
Voimia!

TiinaR kirjoitti...

Otan osaa!

Esikko kirjoitti...

Otan osaa suruusi.

kaisa kirjoitti...

Lämmin osanottoni!

Altocumulus kirjoitti...

Lämmin osanottoni suuressa surussanne!