Väriä elämään

Viime metreillä valmista

2012-01-08T21:16:00.000+02:00

Vuoden ensimmäinen neule on valmistunut.

Olin lauantaina menossa tätini syntymäpäiville. Edeltävänä maanantaina sain ajatuksen kutoa lahjaksi sukat. Sukat valmistuivatkin ihan hyvissä ajoin. Jo kello 10 lauantaina Huittisten kohdalla linja-autossa sukat olivat valmiit. Juhlat alkaisivat kello 12, ja toki ne piti kuvata, jotta jää todistusaineistoa. Terveisiä vaan Raija-tädille!

Sukat valmistuivat kyllä jo edellisenä iltana, mutta jätin langanpäättelyn päivänvaloon. Ja kuten ylimmästä kuvasta tarkkanäköisimmät havaitsevat, että neuloja oli vähän hätähousu ja toisesta sukasta jäi viimeiset raidat puuttumaan. Ne havaitsin tietysti vasta, kun olin matkalla, ja langat oli kotona.

Malli oli oikein mukava neulottava. Ohje löytyy täältä.

Jouluiloa

2011-12-23T17:09:00.000+02:00

Rauhaisaa joulunaikaa!

Alku aina hankalaa

2011-12-06T15:08:00.000+02:00

Runsas viikko sitten osallistuin Porissa Hiitolan pitäjäseuran naistoimikunnan käsityöiltaan, ja aiheena oli neulakintaat. Olen kokeillut neulakinnas tekniikkaa puolitoista vuotta sitten serkkuni opastuksella, mutta olin ehtinyt unohtaa kaiken autuaasti. Illan aikana sain epämääräisiä alkuja aikaiseksi, ja illalla jatkoin sinnikkäästi yritystä.

Seuraavana päivänä ryhdyin kaivelemaan neulakintasiin liittyviä linkkejä, joita löytyikin runsaasti. Niiden avulla pääsin paremmin vauhtiin.

Käspaikan linkki

Sitten löytyi varsinainen aarreaitta: neulakintaat.fi

Sinnikkästi jatkoin yrittämistä ja sain aikaiseksi kintaat:

Kintaissa on kaikki vähän vinksin vonksin, eri mittaisia silmukoita ja välillä vääristä kohdista otettuja silmukoita. Peukalot eivät kestä katsetta ollenkaan ja alareunan päättelykin on vähän niin ja näin. Kuitenkin sen verran sain tekniikasta selville, että kintaat sain aikaiseksi. Huomasin, että oma neulani on aivan liian paksu ja leveä. Sirommalla neulalla voisi onnistua mm. pienten lenkkien teko paremmin. Näitä erilaisia tekniikoita taitaa olla lähemmäs 40 erilaista. Näissä käyttämäni lienee ns. suomalainen tekniikka (kahden yli ja kahden ali ).

Innostuin vielä kokeilemaan kaksiväristä pannunalusta langanlopuista. Valkoinen on Novitan Huopasta ja vaaleanpunainen Mamboa. Mambo ei sovellu tähän tekniikkaan ollenkaan, kun siinä on vähän tekokuitua, eikä langanpäitä saa papeloitua toisiinsa. Taakse jää pääteltäviä lankoja. Valkoinen Huopanen sopii selvästi paremmin ja siitä saa siistimpää jälkeä.

Tekniikka vaatii joko erilaista lankaa ja erilaisen neulan tai huomattavasti harjoittelua ennen kuin siitä tulee katseenkestävää.

Samaisessa käsityöillassa julkistettiin myös kirjoittamani Hiitolan Haapalahden sukan ohje. Ohje on saatavilla myös Ravelrystä. Jos sinulla ei ole pääsyä Ravelryyn, mutta haluaisit tuon sukkaohjeen, laita kommenttiin sähköpostiosoitteesi, niin lähetän ohjeen sinulle.

Sukkien alkuperä on rajan takaa luovutetusta Karjalasta kauniista Kilpolan saaresta, joten alkuperäiset sukat täytyy olla neulottu ennen lokakuuta 1944.

Rauhaisaa itsenäisyyspäivän iltaa!

Neuleitakin on tehty

2011-11-14T18:05:00.001+02:00

Blogi on päivittynyt hyvinkin hiljalleen, joten jonkun verran neuleitakin on ehtinyt valmistua. Pääosin olen neulonut syys- lokakuussa olleen sukkasadon aikana sukkia, jonne raportoin nämäkin kerralla.

Tässä ensin setti kasvivärjätyillä langoilla neulottuja lasten sukkia ja säärystimiä. Ikähaitari on 3- 9v. Kaikki sukat on ihan perussukkia Janne-langasta 3,5mm puikoilla. Nämä valmistuivatkin niiden 2.25mm Haapalahti-sukkien jälkeen pikavauhtia.

Nämä säärystimet sai 7v veljentyttöni osana syntymäpäivälahjaansa.

Neuloin myös Knittyssä olleet Bosnialaiset sukat. Näitä oli mukava neuloa. Sukat neulottiin kärjestä lähtien ja kantapäät neulottiin viimeisenä. Ennen kantapäitä kaikki näytti vielä ihan hyvältä, mutta jostain syystä kantapään jälkeen näistä tuli ihan mörvelöt. Omaan jalkaani ne olivat aivan liian suuret, enkä oikein keksinyt kunnollista tapaa pingottaa näin epämääräistä sukkaa. Onneksi se kuitenkin saajalleen oli sopiva, vaikkakin jalkaan ujuttamien vaatii vähän tekniikkaa, kun kirjoneuleinen sukan varsi ei juurikaan jousta.

Siinäpä katsaus sukkasadon aikana neulotuista sukista.

Värjäyskokeilu Japanin indigolla

2011-11-10T18:57:00.001+02:00

Sain Leenalta ylivuotisia Japanin indigon siemeniä ja laitoin ne kasvamaan huhtikuussa. Kaikki siemenet itivät ja toukokuun lopulla istutin indigot ruukkuihin kasvamaan. Puolet kasvoivat ulkona ja puolet sisällä. Tässä ulkonakasvaneita indigoita, jotka koivunsiemensade on peittänyt.

Syyskuussa riivin puolet kasvattamieni indigoiden lehdistä ja rupesin värjäyshommiin. Vaihdoimme Leenan kanssa viestejä hänen bloginsa välityksellä ja sain hyviä neuvoja mm. värin pitämiseksi koko ajan riittävän alhaisena. Samalla lueskelin Jenny Deanin Wild Color kirjan ohjeita indigovärjäyksestä.

Liemi onnistui ihan hyvin, ja sain värjättyä 500g vaaleanharmaata Jannea vaalean siniharmaaksi. Dippasin kunkin vyyhdin vain kerran liemeen ja annoin olla siellä noin 10 minuuttia. Kun vaaleanharmaa esipuretettu Janne loppui, kaivoin värjäyslankojen joukosta muutaman keltaisin vyyhdin, ja ajattelin, että niistä voisi saada paremman sävyisiä vihreänä. Ilmeisesti liemi olisi pitänyt uudistaa ditioniittia lisäämällä, koska väriä ei enää tullut, vaan keltaisista langoista tuli vähän epämääräisen värisiä. Päässevät vielä jossain vaiheessa kokeilemaan kolmattakin värilientä.

Lopuksi vielä kiehutin nuo indigon lehdet ja värjäsin niiillä. Lopputulos oli vaalea beessi. Tässä vielä nämä eri värisävyt kuvassa vasemmalta oikealle: indigo kyyppi-värjäys, indigon lehdet keittovärjäys, kaksi keltaista vyyhtiä päällevärjäysyritys.

Jätin loput indigot kasvamaan, vaikka en ajatellutkaan toista kertaa värjätä. Nyt marraskuussa huomasin, että ulkona olleet indigot ovat ryhtyneet kukkimaan. Siirsin kasvit sisälle, mutta en usko saavani siemeniä, sen verran pitkä voi tuo kukasta siemeneksi vaihe olla, ettei taida siemeniä tulla.

Selvästi paremmin onnistui tämä indigovärjäys kuin muutama vuosi sitten kokeiltu morsinkovärjäys. Silloin taisi olla ditioniittia liian vähän ja toisaalta liian pieni kattila. Nyt on villatakkilangat odottamassa inspiraatiota.

Suuri kiitos Leenalle, kun lähetit minulle siemeniä, neuvoit värjäyskonsteja, ja annoit mahdollisuuden kokeilla itse kasvatetun indigon värjäystä!!

Kesän värjäyksiä

2011-11-06T12:54:00.000+02:00

Kesän värjäyskausi alkaa olla päättynyt ja tässä pieni kooste värjäilyistä. Aikaisemmista vuosista poiketen väripata ei porissut koko aikaa, vaan pikemminkin aika harvoin. Siitä huolimatta tuli aika paljon värjättyä.

Värjäsin ystäväni kanssa pari kattilallista lankaa ja vietimme mukavan lämpimän kesäpäivän terassilla värjäyksiä vahtien. Lopputuloksena oli kuivumassa olevat vyyhdit vaaleanharmaata merinovillaa kokenillilla (etualalla) ja tummanharmaata villaa punapuulla. Näistä tuli oikein kauniit sävyt. Langat puretettiin värjäyksen yhteydessä.

Tässä vielä tuo tummanharmaa lanka punapuulla värjättynä.

Tässä on sitten sekalaisia lankoja edellä mainittujen liemien jälkiväreinä. Vasemmalta oikealle: punapuun jälkiväri I (ohut villalanka), punapuun jälkiväri II (vaaleanharmaa Janne), kokenillin jälkiväri I(valkoinen Janne), kokenillin jälkiväri II (valkoinen Janne).

Jossain vaiheessa värjäsin punasipulin kuorilla. Vasemmalla on ensimmäisestä liemestä tullut oliivinvihreä ja keskellä jälkiliemestä tullut kaunis vaaleanvihreä. Kumpikin lanka on Jannea. Oikealla on kokenillivärjättyä vaaleanharmaata merinovillaa.

Syksymmällä kävin sienimetsässä keräämässä verihelttaseitikkejä. Laitoin pataan lakit ja jalata ja tuloksena oli mukavan sävyiset oranssit langat. Vasemmalla on ensimmäisen liemen värjäystulos. Keskellä on toinen jälkiväri. Kummatkin langat ovat valkoista Jannea. Oikeanpuolimmainen on ensimmäinen jälkiväri ohutta villaa. Olen aina ennen erotellut verihelttaseitikkien lakit ja varret, mutta nyt laitoin ison kassillisen sieniä suoraan väripataan. Jälkivärejä olisi saattanut vielä tulla, mutta lanka alkoi olla vähissä.

Vaikka tiedän, että aronia väri ei välttämättä ole kovin pysyvä, niin kokeilin ensimmäistä kertaa värjätä aronialla. Sävyjä yritin muokata kuvankäsittelyohjelmallakin, mutta oikeata sävyä en onnistunut saamaan. Sävy on tummemman violetti. Vasemmanpuolimmaiset ovat ensimmäisestä väriliemestä ja valkoista Jannea. Oikeanpuolimmainen on jälkiväri ja vaaleanharmaata Jannea. Muistaakseni kaadoin värjäysliemeen mukaan vähän etikkahappoa, jotta värinkestävyys paranisi. Huuhteluvedessä käytin myös etikkaa. Sävyt ovat oikein kauniit, nyt täytyisi vielä tehdä valonkestokoe.

Näiden lisäksi värjäsin japanin indigolla, mutta siitä laitan oman tarinan.

Lisää hiitolaisia käsitöitä

2011-09-24T14:56:00.000+02:00

Hiitolaisten käsitöiden sarja jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa Haapalahti-sukat. Haapalahdesta oli mm. edellisen kirjoitukseni Alina-mummo kotoisin. Löysin Suomen museot online sivustolta kuvia Anja Tannisen tekemistä sukista, joiden valmistuspaikaksi oli merkitty Hiitola.

Tutkin kuvia ja yritin hahmottaa kuviomallia. Otin Excelin esiin ja ryhdyin suunnittelemaan. Laskeskelin mallikertoja uudelleen ja uudelleen. Lopulta sain pienillä vekslailuilla resoriosuuden silmukkamäärän ja ensimmäisen kirjoneuleosion silmukkamäärän laskettua. Tuo resoriosuus neulotaan samalla tavalla, kuin tätini Hiitola-sukan ohjeessa on tehty, joten sen osuuden suunnittelu oli suht helppoa. Piti vain miettiä kuinka monta kuviokertaa tehdään ja montako silmukkaa pitää lisätä ennen kuin aloitetaan ensimmäinen kirjoneuleraita.

Jossain vaiheessa sain nämä eri kirjoneulekuvioiden silmukkaluvut täsmäytettyä, ja pääsin toteutusvaiheeseen.

Tässä vaiheessa vaikuttaa vielä lupaavalta, ei muuta kuin jatketaan neulomista. Sukka tuntui etenevän oikein mukavasti, eikä ohjeenkaan kanssa ollut ongelmia. Kirjoneulekin tuntui vastaavan suht hyvin esikuvaansa.

Sukan edetessä kolmanteen kirjoneuleraitaan havaitsin, että sukasta tulee aivan liian pitkä ja pohjekavennukset tulisivat osumaan polven kohdalle. Sukka meni purkuun ja uusi aloitus ja uudet laskelmat resorin pituudesta ja kirjoneuleraitojen välisistä valkoisista osuudesta. Lisäksi piti miettiä uusiksi pohjekavennusten paikka. Ensimmäisen ja toisen kuvioneuleraidan välillä pitäisi kaventaa tietty määrä silmukoita, jotta kuviokerta täsmäisi. Alakuvassa on uudelleen neulottu sukka, joka muotoutuu sopivaksi omaan jalkaani. Resoriosuus kyllä jäi vähän turhan lyhyeksi, mutta enää en jaksanut purkaa sukkaa. Suurin piirtein näin pitkälle olin päässyt ekalla kerralla, kun huomasin sukista tulevan aivan liian pitkät.

Toista sukkaa neuloessani yritin tarkistaa neuloa tismalleen ohjeen mukaisesti ja korjata havaitut virheet. Tässä on sitten lopputulos. Sukat onnistuivat pohjekavennuksia lukuunottamatta ihan hyvin. Ja kavennuksetkin onnistuivat, mutta jalassa nuo pohjekavennukset näyttävät aika rumilta. Ehkäpä jostain Mary Oljen kirjasta saisi neuvoa vähän nätimmän kavennussauman tekemiseen.

Olen kuitenkin oikein tyytyväinen siihen, että sain kuvan perusteella neulottua aika hyvin esikuvaansa muistuttavat sukat. Lankana on Novitan Tico Tico, joista tuon punaisen olen itse värjännyt Jacquard-villaväreillä.

Olen mukana sukkasato-tempauksessa, jossa kuukauden ähellyksen jälkeen olen nyt saanut ensimmäisen parin valmiiksi.

Alina-mummon lapanen

2011-09-15T18:12:00.000+02:00

Keväällä kerroin saaneeni tädiltäni lainaksi hänen anoppinsa aikanaan neuloman lapasen. Lapasesta on kuvia täällä. Väsäsin mallikaavion exceliin ja kesällä kokeilin neuloa lapaset mallikaavion mukaan.Tässä onkin sitten omat lapaseni:

Lankana käytin Wollmeisen merinovillaa, jonka sain Ritvikseltä autokyytipalkaksi, kun keväällä menimme Päivölään neuleretriittiin. Lankojen värit hän oli huolella valinnut karjalaisiin juuriini sopivina. Neuloin lapaset 2,5 mm puikoilla ja kuten kuvasta näkee, ranneosuuteen tein tuplakuvion alkuperäiseen malliin nähden, jottei varsi olisi jäänyt liian lyhyeksi.

Olen oikein tyytyväinen lopputulokseen, kun tuo levennetty Hannunvaakuna näyttää aika lailla alkuperäisen kuvion kaltaiselta. Lapasista tuli kuitenkin auttamattoman pienet. Ne mahtuvat kyllä mainiosti omiin käsiini, mutta esimerkiksi äitini käsiin ne eivät mahdu. Eli 2,5mm puikot ja käyttämäni lanka ei ole sopiva yhdistelmä, jos haluaa "aikuisen" käteen sopivat lapaset.

Jossain vaiheessa pitäisi neuloa toinen pari vaikkapa 3,5 mm puikoilla ja vahvemmasta langasta ja verrata tulisiko niistä esikuvansa mukaiset. Alkuperäiset lapaset olivat suht isot ja selvästi paksummasta langasta neulotut. Näistä tuli kuitenkin juuri sopivat minulle.

Itselleni tärkeintä on kuitenkin, että onnistuin kopioimaan vanhan mallin talteen. En ole koskaan aikaisemmin ottanut neuleesta mallia talteen, mutta yllättävän hyvin se excelin ja sinnikkyyden avulla onnistui.

Lapaset ovat myös ensimmäinen kirjoneule, missä en ole muuttanut neuloessani lankojen järjestystä lainkaan. Aikaisemmissa töissäni olen aina ihmetellyt miksi kuvioni eivät näytä ihan siltä mitä mallineuleissa, kun olen vapaamuotoisesti pitänyt lankoja milloin missäkin järjestyksessä ymmärtämättä kuinka suuri vaikutus sillä on lopputulokseen.

Kaukaa lapsuudestani muistan hämärästi huivipäisen Alina-mummon, joka asui aika lähellä omaa mummolaani. Alina oli taitava käsityöntekijä, joka teki innokkaasti mm. neulakintaitaja kehräsi lankaa. Viime kesän Karjalan-matkalla tätini lahjoitti minulle tämän taitavan käsityöntekijän vanhat karstat, jotka ovat nyt vanhojen karjalaisten käsityöaarteideni joukossa (vyyhdinpuut, pyykkilauta ja karstat).

Hiitola-sukkia ja Terijoki-lapasia

2011-08-17T19:54:00.000+02:00

Olimme toukokuun lopussa jokavuotisella Karjalan matkalla. Tänä vuonna tuli kuluneeksi 20 vuotta siitä, kun äitini ja tätini pääsivät ensimmäistä kertaa käymässä synnyinseudullaan Hiitolassa. Sisarukset juhlistivat tapausta pukeutumalla kansallispukuihin ja me nuorempi sukupolvi laitoimme päälle feresit.

Saappaat jalassa siellä seikkailimme ja olin kutonut itselleni feresini väreihin sopivat Hiitola-sukat. Matkaneulomiseksi valitsin myös Hiitola-sukat. Ne on sopivan yksinkertaiset, mutta pitkävartisina niissä riittää puuhaa pitkän linja-automatkan ajaksi. Lopulta kävi niin, että alkuperäiset sukat sai äiti, ja minä tein sitten matkalla vähän pienemmät itselleni.

Kävimme samalla matkalla myös Terijoella ja sillä matkalla neulottiin tietysti Terijoki-lapasia. Sain Päivikiltä lyhyen kuvauksen Terijoki-lapasen kuviosta, ja sitä sitten useamman naisen toimesta neuloimme. Alkuperäinen lapanen on vaaleansiniharmaa-valkoinen, mutta löysin varastostani sinipuulla värjättyä violettia lankaa. Näin molemmat matkaneuleeni olivat samaa sävyä.

Myöhemmin neuloin vielä yhdet Hiitola-sukat tätini mallin mukaan.

Tuntematon lapasmalli

2011-07-10T16:32:00.000+02:00

Äitini oli saanut lainaksi yksinäisen lapasen, jonka mallin otin talteen. Valitettavasti lapasen alkuperästä ei ole mitään tietoa. Selasin käsityökirjojani, mutta niistä en tätä mallia löytänyt, en myöskään Googlen kuvahaun avulla onnistunut löytämään tietoa tämän mallin alkuperästä.

Muistatko koskaan nähneesi tällaista lapasta? Jos olet tällaisiin törmännyt, niin olisi mukava, jos laitat tietoa kommentin kautta. Kaikki lapaseen liittyvä tieto kiinnostaa.

Omat kirjoneuleeni ovat tähän asti olleet vähän mitä sattuu, kun en ole ymmärtänyt, että lankojen pitää koko ajan olla samassa järjestyksessä, jotta kuviot tulevat selkeiksi. Olen lankojen sitomiseksi koukkinut lankoja sieltä täältä, ja vasta tänä keväänä luin jostain kuinka erilainen kuvio tulee eri järjestyksessä neulotuista langoista. Aina välillä olen ihmetellyt, miksi omat neuleeni eivät näytä yhtä hyviltä kuin kuvissa olevat, ja sitten olen vain yrittänyt prässäämällä saada neuleet siistimmän näköisiksi.

Äitini kirjoneulelapaset ovat aina olleet kauniita ja kyselinkin häneltä tästä lankojen pitämisestä samassa järjestyksessä. Hänkin oli vasta tänä kesänä jonkin lapasmallin kohdalla vasta huomannut, kuinka lankojen järjestys vaikuttaa. Tähän asti äitini oli aina neulonut langat samassa järjestyksessä ajattelematta asiaa sen enempää. Se oli lohdullinen tieto, onhan hänellä neulontakokemusta jo yli 60 vuoden ajalta. Itse luulin, että olin vain hölmö, joka ei osannut neuloa lankoja oikeassa järjestyksessä eikä ole vaivautunut lukemaan ohjeita huolellisesti.

Työvoitto

2011-06-28T20:40:00.000+02:00

Kiitokset Tuuteri-lapaseen saamistani positiivisista kommenteista.

Muitakin perinneneuleita on kevään mittaan tullut neulottua. Osallistuin yhteisneulontaan, jossa neulottiin Jenni Österlundin suunnittelemaa "ykskyntöset" sukkamallia, johon hän oli saanut inspiraation Theodor Schvindtin Ompelu- ja nauhakoristeita -kirjasta.

Sukista tuli vähän aiottua isommat. En ole ihan varma, olenko sotkenut kasvivärjättyjen lankojen laatikot. Alun perin kuvittelin neulovani Maija-lankaa. Jo alunperin vähän mietin, että näistä saattaa tulla minulle pikkasen isot, mutta kuitenkin naiselle sopivat. Joko käsialani on tosi löysä tai sitten lanka onkin Jannea. Joka tapauksessa näistä tuli miesten sukat, ja keltainen samettikukalla värjätty pääväri loppui kesken. Jatkoin sitten tiikerinkaunosilmällä värjätyllä oranssilla kärjet.

Sukat ovat olleet jo pitkään odottamassa kirjontaa, ja vihdoin sain tartuttua neulaan ja lankaan ja sain sukat viimeisteltyä Kirjontaan käytin samettijalalla värjättyä harmahtavaa ja syksyisillä tammenlehdillä värjättyä ruskeaa. Osa kirjonnasta tehtiin silmukoita jäljitellen ja osa ketjusilmukoilla. Yllättävän hidasta tuo kirjonta on, mutta sillä saa hauskan lisän kirjoneuleeseen.

Sukkien ohje tuli kolmessa osassa ja kirjontaa lukuun ottamatta pysyin hyvin vauhdissa. Neuloin molempia sukkia samanaikaisesti, jolloin oli mukava saada sukat neulottua lähes samaan aikaan. Ohjeiden väliä oli viikko ja oli mukavaa oppia uusia tekniikoita sukanteossa.

Yläkuvassa värit on aika luonnolliset, joten aika räväkät nuo kärjet ovat.

Tuuteri

2011-06-20T18:58:00.000+02:00

Tänään ilmestyi uusi Ullaneule, jossa on mukana ensimmäinen suunnittelemani neuleohje. Mallin innoittajana oli Tuuterin kansallispuvun esiliina, josta mukaan on otettu hapsureuna ja yläreunan muuttolintuset. Lisäksi esiliinan kirjonnasta muokkautui lapasen suuhun kirjoneulekuvio.

Neuleohjeen nimeksi tuli Tuuteri-lapanen. Olin talvella neulonut yhdet Mary Oljen lapaset, joissa oli kierreraita, joten lisäsin sellaisen näihin lapasiin, vaikka varsinaista esikuvaa sille ei löytynyt kansallispuvusta. Lapasen punainen väri tuli puvun liiviosasta. Alunperin harkitsin liiviosassa olevaa kirjailua lapasen selkämykseen, mutta lapasessa alkoi olla jo sen verran monen sortin koristetta, että yksivärinen kämmenosa tuntui paremmalta ajatukselta.

Täältä löytyy lapasten esikuvana olleen Tuuterin kansallispuvun kuva. Ideoinnin lähteenä olleet kuvat sain tädiltäni, joten kiitos Raijalle!

Nutut ja myssyt

2011-06-12T16:32:00.000+02:00

Vaikka blogissa on ollut hiljaiseloa, jotain käsitöitä on ollut tekeillä koko ajan. Tein keväällä veljentytöille neuletakit, jotka päätin antaa virvontalahjaksi perinteiseen karjalaiseen tapaan, eli palkkaa ei saa virvontahetkellä vaan vasta pääsiäisenä. Ihan pääsiäiseksi eivät takit valmistuneet, mutta vappua ennen neidit saivat takkinsa.

Malli on muistaakseni Modan 2/2011 numerosta. Pienemmän takin tein ensin. Isommasta takista tein ensin hihat ja jatkoin vasta sitten vartalo-osuutta. Vartalo-osuu neulottiin kainaloihin asti yhtenä kappaleena, joten saumojen ompelua oli suht vähän. Vasta takin valmistuttua huomasin, että näistähän tuli erilaiset. Olin tehnyt isompaan takkiin koko matkalta palmikoita, vaikka ohjeen mukaan ne aloitetaan vasta vähän ennen kainaloita. Eipä tuo haitannut, ja se kavensi takkia sopivasti neiti pitkäsäärelle sopivaksi. Kuva tuli räpsäistyä nopeasti ennen takkien lahjoittamista.

Lankaa jäi yli runsaasti ja samaisessa Modassa oli myös baskerien ohje, jonka mukaan tein pari pientä myssyä.

Äitienpäivänä tytöt asettuivat pariksi sekunniksi aloilleen, jotta saatiin räpsättyä yksi kuva. Ihan kivat kesänutut, varsinkin virpojien äidin mielestä. Ja neulojakin on tyytyväinen lopputulokseen. Jatkossa täytyy ruveta neulomaan vähän eri malleilla, kun kahden samanlaisen neuleen tekeminen yhtä aikaa tuntuu vähän tylsältä.

Mysteerisukka

2011-04-30T13:08:00.000+02:00

Neulefoorumi Ravelryn "Suomalaisia perinteitä" palstalla on menossa Ykskyntöset sukan yhteisneulonta. Sukka on Jenni Österlundin suunnittelma ja varren kuvioneule on peräisin Sakkolan ja Raudun alueelta. Kuvion nimi on ykskyntöset patsastarhat. Sukan ohje saadaan kolmena osana. Ensimmäinen osa ilmestyi kiirastorstaina ja toinen osa tämän viikon torstaina.

Olin valinnut neuleen värit ennen sukkaohjeen ensimmäisen osan ilmestymistä. Pohjavärinä on samettikukilla ja kuviovärinä tiikerinkaunosilmällä värjätty Maija. Lisäksi kuvioneuleeseen tulee vielä kirjontoja. Niihin alunperin valitsemani sävyt eivät ehkä sovi, joten täytyy penkoa kasvivärjättyjen lankojen varastoa sitten lopuksi.

Kuviomalli ei ole vaikea, mutta tarkkana sen kanssa täytyy olla, koska joka rivi on erilainen.

Tuo keltainen sävy on luonossa aika paljon kirkkaampi ja sukista tulee aika ärhäkän sävyiset. Teen kumpaakin sukkaa yhtä aika, jotta lopussa ei tule toisen sukan syndroomaa = ei jaksa neuloa enää toista paria. Tähän vaiheeseen sukat sain jo pääsiäisenä, ja nyt kun uusi vihje kantapäästä on tullut, lähden neulomaan sitä.

Oikein mukavaa Vappua!

Alina-mummon aarre ja muita kirjoneulelapasia

2011-04-18T20:47:00.003+02:00

Edit: laitoin tämän ensin väärään blogiin, ja kopioidessani tekstiä, osa jäi laittamatta. Nyt ennen ensimmäistä kuvaa oleva teksti on lisätty.

Viime lauantaina pidettiin Hiitolan pitäjäseuran käsityötilaisuus Porissa. Aiheena oli tällä kertaa karjalaiset neulekintaat.Karjalaisilla kintailla tarkoitettiin sellaisia kintaita, joita muistettiin neulotun Karjalassa.

Kuvassa on äitini neulomia kirjoneulelapasia, joista osan hän on neulonut ulkomuistista ja osa malleista on Eeva Haaviston kirjasta 100 kansanomaista kuviokudinmallia. Kaikkia näitä kintaita äitini mummot ovat aikanaan neuloneet Karjalassa. Osa malleista ei ole kirjassa merkitty Karjalaan, mutta samoja kintaita on neulottu eri puolella Suomea.

Toisena vasemmalta olevat lapaset ovat samanlaiset, jotka löytyvät tästä kuvasta vasemmalla olevan äitini kädestä. Kuva on vuodelta 1940, kun nämä sisarukset olivat joutuneet lähtemään evakkoon.

Tätini toi tilaisuuteen hänen Karjalasta kotoisin olleen anoppinsa neulomat lapaset. Niissä on taidokas kirjoneulekuvio. Nimesin nämä Alina-mummon aarteeksi.

Sain lapaset lainaksi, ja yritin parhaani mukaan tehdä lapasista mallikaavion. Jossain vaiheessa täytyy yrittää neuloa nämä lapaset, ja testata kuinka hyvin onnistuin kuvion kopioinnissa. Mallin alkuperästä ei ole mitään tietoa. Oletteko te nähneet tällaisia lapasia aikaisemmin. Olisi mielenkiintoista kuulla mallin alkuperästä.

Itse neuloin tilaisuutta varten Mary Oljen kauneimmat käsityöt kirjassa olleen mallin mukaiset lasten lapaset. Näissä lapasissa oli Itä-Karjalaisille lapasille tyypillinen kierreraita reunassa. Punainen kuvio on nimeltään lemmenlehtiset. Lemmenlehtiset-kuvion yläpuolella on rivi muuttolintusia ja teräosassa on pääskysiä. Nämä eri kuviomallien nimet ovat mukavia, ja yritän kerätä talteen näiden eri kuvioiden nimiä.

Yritin neuloa myös toisia lapasia, mutta nämä ei onnistunut. Kuviomallissa oli enemmän silmukoita, kuin mitä ohjeen mukaan puikoille luotiin. En saanut kuvioita vaihtumaan nätisti, kun malli ei mennyt tasan.Lisäksi kuviomalli on kirjassa väärin päin. Sen huomasin vasta sitten, kun olin jo purkanut tekeleen. Valokuvan kuitenkin otin, vaikka en ollut lopputulokseen tyytyväinen.

Tässä vielä yksityiskohta kierreraidasta ja muuttolintusrivistä.

Meillä oli oikein mukava tilaisuus kirjoneuleiden parissa.

Väripaletti

2011-03-29T20:13:00.000+02:00

Ystäväni sai jo joulukuussa tyttövauvan, jolle neuloin kasvivärjätyistä langoista vaunupeiton. Peitossa on yhteensä kahtatoista eri kasvivärjättyä sävyä luonnonvalkoisen seurana. Sulo-peitto malli löytyy Kauhavan Kangas-aitan nettisivuilta. Lankana on Virtain Villan kaksisäikeinen villalanka. Värisävyjä on mm. sipulista, samettikukasta, kiventierasta, kokenillista, krapista, sinipuusta, morsingosta, kaislasta ja pietaryrtistä.

Työkaverini jäi tänään äitiyslomalle, ja hän sai samanlaisen peiton, tosin sävyiltään erilaisen. Valitettavasti sitä peittoa en muistanut kuvata.Malli on nopea ja mukava neuloa ja sopii oikein hyvin sellaiseksi työksi, johon voi käyttää lankoja, joita ei ole kovin paljoa.

Viikonloppuna osallistuin Päivölässä pidettyyn neljänteen neuleretriittiin. Itselleni retriitti oli toinen, ja yhtä mukava kun syksyllä ollut. Siellä vietimme mukavan viikonlopun neuloen, kehräten, nauraen, herkutellen ja yrittäen vastustaa myynnissä olleiden lankojen ja villojen houkutuksia. En muistanut ottaa kameraa mukaan, mutta esimerkiksi täältä, täältä täältä ja täältä näkee vähän tunnelmakuvia ja retriittihoukutuksia.

Pidin retriitissä kasvivärjäyspajan, ja kameran puutte harmitti. En saanut kuvattua pajaan osallistuneiden lankoja. Värjäystuloksista näki hyvin kuinka erilaiset langat värjäytyvät eri sävyisiksi. Käsitellymmät langat suorastaan imaisevat väriä itseensä ja käsittelemätön villalanka saa selvästi vaaleamman värisävyn. Nyt sitä taas rupesi innolla odottamaan värjäyskauden alkua, kunhan nuo puolimetriä syvät hanget ensin vain sulavat.

Hiitolainen villasukkapäivä

2011-03-09T21:22:00.001+02:00

Helmikuussa pidettiin Porin työväenopiston tiloissa Hiitolan pitäjäseuran käsityötilaisuus, jota serkkuni ja minä vedimme. Aiheena oli Hiitola-sukka. Serkkuni oli saanut muutamia vuosia aikaisemmin sukat, joita kutsuttiin Hiitola-sukiksi. Viime syksynä yksi tädeistäni tutki serkkuni sukkaa, ja kirjoitti sen perusteella sukkaohjeen, joka julkaistiin Kurkijokelainen-lehdessä. Suomalaisessa sukkakirjassa on myös Hiitola-sukan ohje, joka on vähän erilainen. Lisäksi kirjassa Tikkuripaita ja sydämenlämmittäjä on ohje Hiitolan kansallispuvun sukkaan. Näitä kolmea eri sukkaa käsittelimme villasukkapäivänä.

Tilaisuus sai suuren suosion. Mukana oli lähes 40 innokasta Hiitolan pitäjäseuran jäsentä ahtautuneena noin 30 hengen tilaan puikot ja langat mukana. Kaikki saivat sukat hyvin alkuun kahvitaukoon mennessä, ja loppuaikana ehdittiin sitten enemmän jutustelemaan niitä näitä.

Lehdistökin kävi tilaisuudessa. Karjala-lehden toimittaja tuli kirjoittamaan tilaisuudesta juttua. Hän kuuli jo kaukaa käytävän päässä, missä karjalaisten tilaisuus oli. Sen verran kova puheensorina huoneessa oli. Oli siinä työväenopiston muiden kurssien osallistujilla ihmettelemistä, että miten ihmeessä yhdessä huoneessa onnistuttiin puhumaan niin paljon.

Itse kudoin viime syksynä Suomalaisessa sukkakirjassa olleen ohjeen mukaiset sukat. Nyt kun piti opastaa tätä vähän helpomman sukan tekemistä, joten toki minunkin piti kutoa itselleni sellaiset sukat. Varren kuviomalli on aika lailla samanlainen, tämän sukan mallikuviossa on vain kaksi kerrosta, kun suomalaisen sukkakirjan mallissa on 14 kerrosta.

Vierailulla silkkitehtaassa

2011-03-01T21:09:00.001+02:00

Talvilomalla Thaimassa oli mahdollisuus vierailla erilaisissa pienkäsityötehtaissa. Mielenkiintoisin niistä oli silkkitehdas, jossa esiteltiin silkkikankaan valmistusta ihan silkkiperhosen toukan munimista munista lähtien.

Tässä kuvassa aivan pienet toukat syövät mulperipuun lehtiä.

Ja niin ne toukat kasvavat, ja lehtien kulutus on huikea.

Jossain vaiheessa toukat ryhtyvät kehräämään koteloa ympärilleen.

Lanka "kehrätään" keittämällä koteloita, ja silloin silkkisäie irtoaa kotelosta. Yhteen lankaan otetaan mukaan 4-5 säiettä, jota nostellaan keitettyjen koteloidan joukosta, samalla kuin lankaa keritään vyyhdelle. Yhdestä kotelossa voi olla jopa 500m silkkiä.

Tässä luodaan ohuen ohuista silkkilangoista lointa. Kaikki nuo seinällä näkyvät siniset rullat vedetään yhtäaikaa loimen luojan toimesta. Kuinka monta senttiä lointa tuosta määrästä syntyy, sitä en huomannut kysyä.

Tässä ohuen ohuista silkkilangoista tehty loimi on saatu kangaspuille. Pirran välit olivat uskomattoman kapeat. Tämän loimen niisimisessä on kyllä aikamoinen homma.

Vihdoin loimi on saatu puille, ja päästään kutomaan. Kutojan oikeassa kädessä on vipu, jonka avulla hän lähetti sukkulan vasemmalle ja takaisin oikealle. Samalla hän painoi polkusia oikean viriön aukaisemiseksi. Nopeimmat kutojan saivat aikaan lähes 2m silkkikangasta päivässä. Määrä tuntuu sen verran suurelta, että voi olla, että opas selosti väärin, tai itse en vain ymmärtänyt.

Tehdaskierros päättyi yllätys, yllätys silkkimyymälään. Siellä oli kauniita ja värikkäitä silkkituotteita myytävänä. Myymälässä ei myyty lankaa, ilmeisesti sillä ei ole yleisesti menekkiä.

Minä palasin tehtaan puolelle ja kysyin, että saisinko ostaa pari vyyhtiä silkkiä. Hetken tehtaan opas katsoi minua hämmästyneenä, haki toisen henkilön paikalle, joka sitten kertoi, mihin hintaan voisin ostaa silkkilangan. He pyysivät sikäläisittäin ilmeisen kovaa hintaa, koska samalla hinnalla olisi saanut valmiin huivin :-) Joka tapauksessa maksoin näistä vyyhdeistä yhteensä 25€.

Silkkitehtaan jälkeen oli vuorossa puuvillatehdas. Villatehtaita ei ollut, villalla ei 30 asteen helteessä ole kovin suurta kysyntää. Tässä näytettiin, kuinka puuvillan joukosta poistetaan siemeniä. Sen jälkeen puuvillaa vielä avataan kuohkeammaksi jousen näköisellä laitteella. Sen jälkeen puuvillaa kierretään puikon ympärille.

Nuo maassa olevat valkoiset "puikot" ovat puikon ympärille kierrettyä puuvilla, jota sitten kehrättiin kuvassa olevalla rukilla. Lanka kertyy rukin vasemman jalan luona olevaan värttinän näköiseen puolaan.

Tässä kuvassa kangasta, jossa on mukana ohuen ohutta metallilankaa. Varsinainen kuvio syntyy alapuolelle, ja koristusta käytetään hamekankaan helmassa. Tämän kankaan kutominen oli ilmeisen hidasta, tätä syntyi kuulemma 5cm päivässä.

Puuvillatehtaan jälkeen kävimme katsomassa lakkatöiden valmistusta ja sieltä siirryimme sateenvarjotehtaaseen. Tässä on varjot ilman päällyskangasta, jo monta vaihetta on tähän asti ehditty tekemään.

Lopulta varjot oli saaneet päällyksen, ja reunat oli viimeistelty. Varjojen väitettiin olevan vedenpitäviä, itse käyttäisin tällaista lähinnä aurinkovarjona.

Mielenkiintoisia pieniä tehtaita oli Chiang Mai:ssa runsaasti. Päätarkoituksena lienee kuitenkin ollut tavaroiden myyminen turisteille. Oli hauska nähdä miten nykyisin koneellisesti tuotettuja asioita on aikaisemmin tehty pelkästään ihmisvoimin, ja minkälaisia työkaluja he käyttivät esimerkiksi sateenvarjon nuppeja sorvatessa.

Blogi on vielä hengissä

2011-02-23T20:38:00.000+02:00

Blogini on vielä hengissä, vaikkakin täällä on ollut muutaman kuukauden hiljaiseloa. Tänään tulee tasan 4 vuotta, kun laitoin ensimmäisen blogikirjoitukseni. Alkuinnostus on vaihtunut harvempiin päivityksiin, vaikka käsityöinto on vähintäänkin samaa luokkaa kuin neljä vuotta sitten. Näiden neljän vuoden aikana olen oppinut kehräämään lankaa, värjäämään villoja, tekemään lautanauhoja sekä oppinut lukemaan englanninkielisiä neuleohjeita. Olen kokeillut hopeatöitä (ei minun juttuni), kokeillut neulakinnastekniikkaa (tätä täytyy opetella enemmän) sekä käynyt lasinpuhalluskurssilla.

Tässä vielä muutamia viime vuonna valmistuneita neuletöitä. Tässä huivi kasvivärjätyistä Virtain Villa -langoista, joissa keskellä ja kummassakin reunassa lisätään silmukoita niin, ettei huiviin tule näkyviä reikiä. Mallineule oli helppo kaksi oikein mustalla ja sitten kaksi riviä ainaoikeaa. Aikamoinen lankojen päättely oli lopussa, mutta olen huiviini tyytyväinen.

Sitten tunika, jonka tein Tuulian suunnitelemaa TTS-metodia käyttäen. Neule tehdään ylhäältä alas omien mittojen mukaan pyöröpuikolla. Muuten neule on oikeaa neulosta, vain hihoissa ja helmassa on feather and fan neulemallia. Lankana on Regian Hand-dye effect sukkalanka. Olen pitänyt tunikaa paljonkin, mutta nyt kovimmilla pakkasilla on täytynyt vetää päälle pitkähihaisempaa villavaatetta.

Tänä vuonna puikoille on päässyt sukkia ja lapasia, niistä vähän myöhemmin kunhan olen saanut ne kuvattua.

Villatakki mittojen mukaan

2010-12-17T21:30:00.000+02:00

Osallistuin vuosi sitten kurssille, jossa opeteltiin neulomaan villapaita mittojen mukaan ylhäältä alas kutoen. Metodi oli nimeltään TTS, eli The Tailored Sweater, jonka Tuulia on kehitellyt. Päätin kutoa ohjeen mukaisesti liivin, johon sain idean loppuvuoden Moda lehdestä. Esikuvassa oli käytetty eri harmaan sävyjä, mutta itse ajattelin tehdä värikkäämmän neuleen.

Kokosin erivärisiä kasvivärjättyjä lankoja, ja sommittelin niistä sitten liiviin raitoja. Sävyliukumat ovat keltaisista sinisten kautta punaisiin. Koska neule tehdään ylhäältä alas ilman saumoja, voi neuleen mallia muokata aika lailla loppuun asti. Ajatuksena oli tosiaan tehdä liivi, mutta päädyinkin lopulta villatakkiin. Eli vähän mittataulukkoon muutosta hihojen pituuden osalta, ja puikot suihkimaan.

Kaula-aukon ja nappilistan neuloin suoraa neuletta, kaksinkertaisesti, jotta niistä tulisi mahdollisimman siistit. Koska villatakissa on värejä ihan yllin kyllin, laitoin napeiksi mahdollisimman neutraalit napit, jotka ovat marinoituneet nappilaatikossa ja muutaman vuosikymmenen. Lankana on Virtain Villa, jota tämänkin jälkeen riittää varastossani vielä runsaasti.

Neuleessa käytetyt väriaineet ylhäältä alaspäin: Koivu, sipulinkuori, samettikukka vaalean harmaalle, kaisla, morsinko, sinipuu, kokenilli vaaleanharmaalle, kokenilli jälkiväri, krappi, lisäksi hihoissa krappi, jonka ph-taisi olla aika lailla erilainen, koska lopputulokseksi tuli selkeä oranssi.

Seuraava neule samalla menetelmällä on jo työn alla. Tällä kertaa teen sen alunperin suunnittelemani liivin.

Oi käykää, ystävät laulamaan ...

2010-12-12T22:10:00.001+02:00

Joulun odotukseeni kuuluu tapaaminen ystävieni kanssa luonani. Vaikka yhteisen ajan löytäminen ei ole aina helppoa, olemme onnistuneet tapaamaan jo 15 vuoden ajan.

Juomme glögiä ja vaihdamme kuulumisia ...

napostelemme jotain pientä ...

ja ennen kaikkea laulamme joululauluja: iloisia, hartaita, helppoja ja vaikeita, vanhoja ja joskus uusiakin

Säestän laulua vaihtelevalla menestyksellä, mutta ennen kaikkea meillä on mukavaa. Tänä vuonna lauloimme antaumuksella "On hanget korkeat nietokset". Usein tätä laulaessa on maa ollut musta, nyt lunta on jo 50 cm.

Laitan ensimmäiset joulukoristeet paikalleen ennen näitä joululaululaulajaisia. Tänä vuonna tein kukkarusetti-laitteella paperinarusta ikkunaan ripustettavia lumihiutaleita.

Mukavaa joulunodotusta!

Haruni ja Citron

2010-12-08T22:18:00.000+02:00

Syksyn mittaan on tullut neulottua aika paljon, vaikka mitään en olekaan saanut blogattua. Nämäkin huivit ovat valmistuneet jo marraskuun alussa, kuvattukin jo joskus evlk (=ennen valtaisaa lumikaaosta), kun naapurin nurmikkokin näyttää vielä vihreältä. Nyt takapihalla on lähes 50 cm lunta.

Mielikuvituksen puutteessa olen taas neulonut huiveja. Ensimmäinen huivi on Citron, josta tein esikuvaansa huomattavasti isomman. Tarkoitus on pitää huivia talvitakin kanssa. Tämä oli sopivan aivoton lentokoneneule, kun kävin lokakuussa työreissulla Italiassa.

Lankana on Regian Hand-dye Effect lankaa, jota huiviin meni pari kerää.

Toinen neulomani huivi on Haruni, jonka ohje löytyy Ravelrystä. Tämän huivin aloitin jo heinäkuussa, ja tuo pikkukuvion neulominen tuntui tosi pitkäveteiseltä. Harmi että en huivia aloittaessani ollut nähnyt niitä versioita, joissa oli vain sileää neuletta ja sitten tuo kaunis reunakuvio. Se olisi ehkä syntynyt vähän joutuisammin.

Lopputulos pingottamisen jälkeen oli kuitenkin ihan kiva, ja mukavan punainen näin joulun aikaan.

Muutamia muitakin töitä on valmistunut, kunhan saisin ne vielä kuvautettua. Ensi kerralla siis toivon mukaan jotain muutakin kuin huiveja.

Raitoja 3-vuotiaalle

2010-11-02T16:44:00.000+02:00

Kummityttöni sai lähes samanlaisen tunikan 3-vuotis syntymäpäivälahjaksi kuin isosiskonsa. Koska virkkaaminen ei oikein ole minun juttuni, päätin virkkaamisen sijaan neuloa alaosan raitaosuuden. Ja homma sujui huomattavasti nopeammin ja lopputuloksesta tuli paljon siistimpi.

Koska isosisko oli sotkeutunut pahemman kerran koristenauhoihinsa, päätin jättää ne pikkusiskolta heti alkuunsa pois. Kukat sen sijaan virkkasinetukappaleen yläosaan, mutta ne kiinnitin niin viime tingassa, että en ehtinyt/muistanut valokuvata tunikaa ennen kuin se lähti saajalleen.

Tässä vielä lähikuva raitaosuudesta.

Tunikan ohje on Moda 4/2010 lehdestä, nyt siis reippaasti muokattuna. Hyvin onnistui tuo silmukkamäärien arviointi, kavennusten jälkeen oli juuri se silmukkamäärä, joka virkatun osuuden jälkeen oli tarkoituskin olla.

Vaikka iso- ja pikkusisko saivat samanlaiset neuleet synttärilahjaksi, oli isosiko sitä mieltä, että pikkusiskolla oli kauniimmat virkatut kukkaset :-) Lupasin virkata isosiskolle samanlaiset. Kyllä se koville ottaa tuo kasvaminen.

Saltkråkan

2010-10-30T18:19:00.005+02:00

Jotain neuleitakin on syntynyt, vaikka raportoitavaa ei toistaiseksi olekaan ollut. Monet työt ovat viimeistelyä vaille valmiit.

Sain valmiiksi parit sukat, jotka annoin ystävilleni, kun tapasimme tällä viikolla. Malli on Ullasta löytyvä Saltkråkan. Lankana oli Gjestalin Janne. Lankaa kului vähän vajaat 150 g/ sukkapari. Yllättäen harmaa lanka oli vähän karheampaa kuin valkoinen. Samoin siitä tuli vähän leveämpi sukka samalla silmukkaluvulla ja samoilla puikoilla. Kokoa piti vähän arpoa, kun oma jalkani on pieni, ja ystävilläni on vähän isommat jalat. Onneksi kummatkin sukat olivat sopivat.

Blogger taas vaihteeksi kääntää näitä kuvia ihan miten sattuu, joten tämäkin kuva on nyt vähän oudosti.

Tässä lähikuva palmikkokuviosta. Mallineule oli helppo, mutta varmuuden vuoksi pidin ohjetta lähettyvillä, jotta saatoin tarkistaa miten ne palmikot taas menivätkään.
Eteen tuli yksi palmikkokuvio, ja taakse kaksi rinnakkaista palmikkoa. Väliin sitten kaksoishelmineulette. Harmaisiin sukkiin tein pelkkää helmineuletta, enkä osaa sanoa, että kumpi sopii sukkaan paremmin.

Kummatkin sukat menivät vielä sukkasatoon, kun ehtivät valmistua näin lokakuussa.

Neuleretriitti

2010-10-26T12:03:00.011+02:00

Osallistuin runsas viikko sitten Ravelryn kautta kolmanteen neuleretriittiin, joka pidettiin Valkeakosken Päivölässä. Meitä kokoontui yhteensä 50 naista neulomaan ja kehräämään.

Mukana oli perinteisiä rukkeja

ja moderneja rukkeja. Rukkeja oli yhteensä huikeat 27 kappaletta.

Siellä neulottiin, kehrättiin,
ihasteltiin Tuulian värjäämiä ihania kuituja,

pidettiin kehruupajoja, massakurssi, sekä silmukkamerkkipaja, johon itse osallistuin,

järjestettiin lankalotto, josta onnistuin saamaan ihanan väriset Lai-la-lai Yarnz:in langat

siellä myytiin värjättyjä ja värjäämättömiä kuituja,

lankaa,

enemmän lankaa.
Ahkeran lauantain jälkeen koitti rauhallinen sunnuntai-aamu! Ja vain hetken kuluttua iloinen puheensorina ja rukkien hurina täytti salin.

Myyntipöydistä tarttui mukaan vähän lankaa
kehruukuitua

ja vielä enemmän kehruukuitua.

Eli kuten kuvista voi päätellä, viikonloppu oli äärimmäisen mukava ja antoisia. Kiitos mukana olleille seurasta.

Ja jos joku ihmettelee, että eikös retriitin pitäisi olla hiljaisuuden tyyssija, niin asian voi helposti tarkistaa Wikipediasta: "on olemassa sellaisiakin retriittejä, joiden ajatus perustuu runsaalle keskustelulle "

Hiitola-sukat

2010-09-29T18:29:00.007+03:00

Hiitola-sukat ovat olleet valmiit jo pari viikkoa, mutta en ole ehtinyt niitä kuvata aikaisemmin. Olen lopputulokseen oikein tyytyväinen, kun alkuhankaluuksien jälkeen pääsin vauhtiin.

Ohjeessa kerrottiin kuinka joustinneule kavennetaan kärkeä kohti ja malli pysyy kauniina ihan kärkeen asti.

Sukkien kuvaaminen itse omassa jalassa on vaikeaa, kuten esim. tämä kuva osoittaa. Ja se paljastaa myös, että sukka on aavistuksen iso kantapäästä pieneen jalkaani. Olihan kudottavassa sukassa huikeat 96 silmukkaa, joista osa kavennettiin ennen kantapäätä.

Vaikka vähän lyhensin noita varsien valkoisia kerroksia, sukat ulottuvat minulla lähes polviin saakka.
Nämä sukat ovat tuon joustinkuvion vuoksi erittäin joustavat, ja siten istuvat aika hyvin jalkaan myös pohkeesta. Serkullani on vähän eri mallin mukaan tehdyt Hiitola-sukat, joista ei ole kuvaa. Ne on lyhytvartiset ja niissä on tuon joustimen sijaan pelkkää oikeata neulosta. Siinä sukan kuvio muodostuu kahden rivin mallilla, kun tässä joustinmallissa rivejä on 14.

En ole koskaan kutonut sukkia 2mm puikoilla, mutta hyvinhän siitä selvittiin, kun malli oli mukava. Joskus myöhemmin saatan kutoa ne lyhytvartiset sukat. Ja vähän isommilla puikoilla.

Yksi tädeistäni on innostunut kutomaan niitä lyhytvartisia Hiitola-sukkia, jo useita pareja on tänä syksynä ehtinyt valmistua. Toinenkin tätini ja äitini aikovat kutoa myös Hiitola-sukat. Eli koko suku kutoo tänä syksynä näitä heidän lapsuuspaikkakuntansa nimikkosukkia.

Raitoja eskarilaiselle

2010-09-12T11:09:00.004+03:00

Askartelutouhujen rinnalla olen tehnyt jotain neuleitakin. Ensimmäisenä esittelyssä on veljentytön 6-vuotislahjaksi tekemäni tunika. Siinä alaosa on virkkausta, ja totesin, että virkkaus onkin yllättävän raskasta, eikä lainkaan yhtä mukavaa kuine neulominen. Sinänsä syntynyt raitarivistö on ihan hauskan näköinen.

Tunikan ohje löytyy Moda 4/2010 numerosta. Tunikaan kuuluu myös hiuspanta, jossa oli koristeena muutama virkattu kukkanen. Lankana on Sandnes Mini Duett, joka on villan ja puuvillan sekoitetta. Lanka on ihanan pehmeän tuntuista, mutta neulottuna vähän lörtsöä. Olisi varmaan pitänyt käyttää vähän pienempiä puikkoja.

Tunikan alaosa oli virkattu ja yläosa neulottu, neuleosuus sujui hitaan virkkausosan jälkeen varsin joutuisasti. Tunikan koristeeksi lisättiin myös virkattuja kukkasia sekä reikäriviin pujotettiin silkkinauhat.

Tässä vielä kuva kokonaisesta tunikasta. Kaula-aukkoa lukuunottamatta se onnistui ihan hyvin. Jonain päivänä täytyy vierailla lankojen ja virkkuukoukun kanssa veljeni luona ja kunnostaa kaula-aukko. Se oli hoikalle saajalleen vähän liian iso, joten täytyy virkata muutama rivi lisää kaula-aukkoon.

Pikkuhiljaa alkavat pehmeät paketit kelvata lahjaksi saajalleenkin :-) Siitä merkkinä oli se, että tällä kertaa tunika pääsi heti sovitukseen.

Lisää tarjotinharjoittelua

2010-09-05T16:47:00.003+02:00

Leenan blogissa keväällä olleen koristellun tarjoittimen innoittamana ostin kirppikseltä kasan metallisia tarjoittimia.

Käänsin vanhan valokuvan kuvankäsittelyohjelmalla peilikuvaksi, tulostin sen laserilla ja leikkasin tarjoittimen kokoiseksi. Sitten käsittelin tarjottimen ArtMedium aineella, ja yritin kiinnittää kuvan siihen kuva tarjottimeen päin niin, että yhtään ilmakuplia ei jäisi, ja mahdollisimman tiiviisti, jotta koko kuva siirtyisi tarjoittimeen.

Tarjoittimen annettiin kuivua muistaakseni 4 tuntia, jonka jälkeen alkoikin se ajallisesti työläin osuus, paperin raaputtaminen pois tarjottimesta. Kastelin tarjoittimen ja hieroin paperia pois sormenpäillä yhä uudelleen ja uudelleen. Välillä annoin taas kuivua ja huomasin, että yhä vaan paperia oli jäljellä. Harmikseni huomasin, että osia kuvasta alkoi myös hinkatessa lähteä pois tarjottimesta. Muutaman päivän paperin irroituksen ja kuivumisen jälkeen lakkasin tarjoittimen, jonka avulla loppu paperin aiheuttamasta sameudesta hävisi.

Tässä on lopputulos, vanha tarjotin, jossa on valokuva n. 1910-luvulta kartanosta, jossa mummoni oli aikanaan sisäkkönä. Tämäkin tekniikka vaatii vielä harjoittelua. Jos saisi tulostettua kuvan kalvolle, tuo paperin putsaus helpottuisi ja kuva todennäköisesti siirtyisi paremmin. Sitä täytynee kokeilla seuraavaksi.

Edellisen tarjottimen kuva on siis Hiitolasta, ja tässä Sukkasadon tavoitteeni hyvässä vauhdissa. Ensimmäinen Hiitola-sukka on valmis ja toisestakin varsi hyvällä alulla.

Välillä vähän askartelua

2010-08-30T20:10:00.003+02:00

Villapata kiehuu -blogissa oli kesällä kivoja päällystettyjä tarjottimia. Kirpputorilta löysin valkoisen tarjottimen sekä kangasta, joista ajattelin yrittää tehdä samalla tekniikalla iloisen tulppaanitarjottimen.

Leikkasin kankaasta vähän tarjotinta suuremman palan. Sivelin tarjottimen liiman ja veden seoksella, ja laitoin kankaan kiinni ja reunat käänsin tarjottimen alapuolelle. Yritin saada kaikki ilmakuplat kankaasta pois, mutta ilmeisesti kun sivelin kankaan samaisella liima-vesiseoksella, osa kankaasta irtosi, ja sain aikaan pieniä kuplia siihen kohtaan, missä tarjotin lähtee nousemaan ylös.

Kun liima-vesiseos oli kuiva lakkasin tarjottimen kolme kertaa vesiohenteisella kalustelakalla.

Lopputulos oli ihan hauska tarjotin, vaikka reunoissa pieniä ilmakuplia onkin. Tässäkin lajissa pätee se, että ensimmäinen kappale menee harjoitellessa, ja seuraavat onnistunevat sitten paremmin. Tarjotin maksoi 50 senttiä ja vanhat verhot 2 €, joten kalleinta lystiä taitaa olla tuo lakkaaminen.

Sukkasato alkaa

2010-08-23T18:36:00.005+02:00

Osallistun tänäkin vuonna Sukkasatoon, jonne ilmoittautumisaikaa on vielä jäljellä tämän viikon perjantaihin.
Tavoitteeni on maltillinen, yritän saada kudottua Hiitola-sukat tempauksen aikana. Lainasin kirjastosta suomalaisen sukkakirjan, jossa on ko. sukan malli. Harmillisesti kirjassa oleva ruutukaavio on kovin monimutkainen, eikä siitä oikein meinannut saada tolkkua. Onneksi löysin kaavion helpommaksi tasomalliksi piirrettynä täältä.

Tänään kävin ostamassa sukkalankaa, ja kokeilin tehdä mallitilkkua kaaviopiirroksen mukaan. Kudoin ensimmäisen mallikerran, joten eiköhän tuo malli tuosta synny. Lopullisessa sukassa silmukoita on 96, ja ne nitkutellaan 2mm puikoilla. Tämän vuoksi maltillinen tavoite. Saa nähdä missä vaiheessa näin ohuilla puikoilla kutominen rupeaa lannistamaan.

Viime viikolla ilmestui suomalainen lautanauhakirja, joka saapui loppuviikolla postista. Kirjan on kirjoittanut Maikki Karisto, joka on minullekin opettanut lautanauhatekniikan alkeita. Oikein selkeä ja mukavantuntuinen kirja. Kuvituksena on uskomaton määrä erilaisia nauhoja. Kuvista käy myös ilmi miten pienet asiat muuttavat nauhan ulkonäön toisenlaiseksi, vaikka se olisi kudottu "samalla kuviolla" ja samoista väreitä. Suosittelen.

Tämän kesän värjäyksiä

2010-08-15T20:11:00.000+02:00

Tänä kesänä on tullut värjäiltyä paljon vähemmän kuin muutamana viime kesänä. Tuntuu, että aika on mennyt kaikkeen muuhun. Joitain värjäilyjä on kesän mittaan kuitenkin tullut tehtyä.

Seuraavassa kuvassa on Janne langalle tehtyjä värjäilyjä.

Vasemmanpuoleinen on värjätty tiikerinkaunosilmän varsilla, jotka muhivat talven yli kattilassa. Eli syksyllä en ehtinyt/muistanut värjätä, ja kattilakin jäi tyhjentämättä. Ihan mukavaa vaaleanruskeaa, tosin alussa haju oli aika kaamea.

Lupiininvarsista tuli tänä kesänä keltaista, joinakin vuosina olen saanut vaaleanvihreää.

Lisäsin lupiiniliemeen kokenellia, ja ajattelin saavani oranssia. Taisin laittaa liikaa, ja tuloksena oli aika voimakas aniliini. Ihan hyvä väri sinänsä.

Ja viimeisenä on sitten edellisen liemen jälkivärinä saatu vaaleanpunainen.

Kokeilin tänä vuonna ekaa kertaa punapuuta, ja siitä tulee nimensä mukaisesti ihan kaunis punainen. Jälkiväristä en muistanut ottaa kuvaa.

Kasvivärjäyksen lisäksi olen kokeillut myös villan värjäystä villaväreillä. Tässä kuvassa on suomenlampaan villaa värjätty emo-tuotteen punaisella. Karstasin villan värjäyksen jälkeen uudelleen, ja vähäinen huopuneisuus hävisi.

Tässä blue-face-lacester villaa värjättynä Ashfordin villaväreillä. Eli sekottelin punaista ja sinistä keskenään. Tuloksena on violettiin vivahtavia värejä. Muokkasin kuvan sävyjä, mutta ihan samanlaisia en onnistunut saamaan miltä villat näyttävät luonnossa. Täytyy jatkaa näitä kokeiluja, ainakin villoista tulee houkuttelevan värisiä.

Vokilla keträämistä ja muita käsitöitä

2010-08-10T20:15:00.009+03:00

Osallistuin viikonloppuna Hiitolan Pitäjäseuran kesäjuhlan yhteydessä olleeseen kädentaitojen näyttelyyn Porissa. Näytteilleasettajia oli yhteensä 9 henkilöä, ja mukana oli monenlaisia käsitöitä.

Oli tilkkutöitä

Posliinimaalausta

Kudonnaisia

Hopeakoruja ja nyplättyä pitsiä

Taidoikkaita ristipistoja ja pitsejä

Lasitöitä

Lasityöt oli tuonut näyttelyn nuorin osallistuja, 11 vuotias Oskari.

Minä olin tuonut näytille kasvivärjättyjä lankoja, niistä tehtyjä neuleita sekä kehrättyä lankaa ja värjättyä villaa. Mukana oli myös muutama värttinä ja rukki, joilla kehräsin näyttelyssä.

Serkkuni oli tuonut runsaasti kirjottuja pöytäliinoja sekä kansanomaisia nauhoja. Tässä hän esittelee neulakinnastekniikkaa. Hän esitteli myös pirtanauhan kutomista.

Seuraavassa kuvassa keträän vokilla, kuten Karjalassa sanotaan. Monta muutakin hauskaa asiaa kehruuseen liittyen kuulin kahden päivän aikana. Siikaisista on kotoisin sanonta: "Kyllä luikku klontin kohtaa", eli toisessa säikeessä oleva ohut kohta kohdatkoon toisessa säikeessä olevan paksumman kohdan, jotta tulisi tasavahvuista lankaa.

Lisäksi kuulin pari arvoitusta:

"Jalkain alt se ralli lähtee, pienest reiäst sissää mennee, hienon kohdan paksuntaa, mikä se on?”
“Isä lynkkä, äiti länkkä, tyttäret litulatuset, pojat hyöryn pyöryläiset, mikä se on?”

Kumpaankin oikea vastaus on tietysti rukki.

Miehet erityisesti olivat kiinnostuneita rukista ja värttinästä. Johtuisikohan siitä, että muut käsityöt eivät heitä niin kiinnostaneet, mutta laitteet olivat kiinnostavia. Pystyrukkia ei kukaan olllut aikaisemmin nähnyt, ja rukkiani pidettiin kovin modernina. Yllättävän monet vanhat miehet kertoivat, että olivat lapsena kehränneet pellavaa. Äitini kertoi, että hän muistaa, että Karjalassa monet miehet kehräsivät tappura-pellavat.

Sain päivien aikana useamman kerran kertoa, että rukkeja ja kehrättävää villaa ja muita kuituja voi nykyisin tilata netin kautta. Kerroin myös, että pääkaupunkiseudulla kehrääjät kokoontuvat kerran kuukaudessa kahvilaan kehruutapaamiseen. Monen monta hauskaa juttuhetkeä syntyi kahden päivän aikana.

Tilaisuuden juhlapuhujana oli valtioneuvos Riitta Uosukainen, joka kävi myös näyttelyssämme. Tässä hän ihasteli nuorimman näytteilleasettajan lasitöitä.

Saimme käsityönäyttelystä oikein positiivista palautetta, ja nämä kaksi päivää olivat hyvin antoisia. Oli mukava kuulla entisajan kehruuseen liittyvistä asioista ja itse esitellä värttinällä kehruuta, jota hyvin harva oli nähnyt tehtävän.

Käsityönäyttely

2010-07-27T20:18:00.005+03:00

Kiitos julkaisemaamme kirjaan liittyviin kommentteihin. Äitini ja tätini olivat kirjasta hyvin yllättyneitä, ja kirja on jo tilattu kaikille serkuksille.

Vaikka olenkin ollut lomalla, ei oikein mitään ole valmistunut. On ollut loistava kesäkeli, joka ei ole houkutellut lainkaan kutomiseen tai kehräämiseen. Vähän värjäilyä on tullut tehtyä, mutta niitäkin aikaisempiin kesiin verrattuna maltillisesti.

Olen vähän kokoillut materiaalia käsityönäyttelyyn. Lupauduin viemään värjäykseen ja kehräykseen liityviä tuotoksiani Hiitolan pitäjäseuran käsityönäyttelyyn, joka pidetään Porissa 7.-8.8 kauppaoppilaitoksella. Meitä on noin 10 Hiitolan pitäjäseuran jäsentä, joiden käsitöitä on esillä näyttelyssä. Näyttely on osa Hiitolan pitäjäseuran vuosittain pidettäviä pitäjäjuhlia. Mikäli satutte liikkumaan sielläpäin, kannattaa poiketa lauantaina, jolloin näyttelyyn on vapaa pääsy.

Käsityönäyttelyä odotellessa tässä on kuvia Muhun Koguvan museon värikkäistä käsitöistä. Kävimme museossa kesälomareissulla.

Virolainen kirjonta on värikästä ja kaunista.

Kirjallista puuhaa

2010-07-12T18:51:00.002+03:00

Blogini on ollut suht hiljainen koko kevään, ja vihdoin voin paljastaa syyn. Olemme serkkuni kanssa tehneet omakustannekirjaa äitiemme ja tätiemme tarinoista. Kirja saapui kesäkuun lopussa, ja eilen on ollut kirjan julkistus. Kirjan teko on pidetty salassa, ja vain muutama henkilö on siitä tietänyt etukäteen. Yksi heistä on ystäväni Minna, joka teki suuren urakan, ja oikoluki tekstin ja antoi hyviä kommentteja kirjan parantamiseksi.

Kirja on tilattu Blurbin kautta käyttäen heidän ohjelmaansa kirjan tekoon.
Tarinat ovat äitiemme ja tätiemme kirjoittamia tarinoita heidän lapsuudestaan Karjalassa, evakkomatkoiltaan, tarinoita jatkosodan ajalta Hiitolasta ja lopulta asettumisesta Länsi-Suomeen. Nämä olemassa olevat tarinat koostimme kirjaksi. Mukana on myös äitini ja tätieni kirjoittamia runoja ja suvun vanhoja valokuvia, jotka skannasimme ja muokkasimme kirjaan sopiviksi.

Mukana on myös tätini ja iso-tätini hahmottama Karjalaan jääneen talon pihapiiri.

Tätini on kerännyt Hiitolassa käytettyjä murresanoja, joita kirjan lopussa on pari sivua.

Kirjan tekeminen oli iso homma, vaikka meitä olikin kaksi sitä tekemässä. Tekstien valinta ja puhtaaksikirjoitus, kuvien skannaaminen ja muokkaaminen, sijoittelu kirjaan, oikoluku ja tietojen tarkistus jne. veivät yllättävän paljon aikaa.

Kirjan tekeminen on ollut myös merkittävä tapa tutustua oman suvun historiaan. Sitä on yrittänyt kuvitella, että mitähän mummoni on 30-vuotiaana miettinyt, kun hän on lähtenyt mullivaunussa evakkoon kolmen alle 10-vuotiaan lapsensa kanssa kohti tuntematonta määränpäätä. Mies oli rintamalla ja appivanhemmat tulisivat myöhemmin karjan kanssa, ja hänen omat vanhempansa lähtivät eri seudulle. Kyllä siinä on varmaan monta kyyneltä vuotanut.

Äitini ja tätieni lapsuuden leikit sotaromun keskellä ovat myös koskettavia. Ihme, ettei kukaan heistä loukkaantunut, kun he polttivat ruutia, leikkivät korsuissa ja löysivät nalleja ja kranaatteja. Jo pienestä pitäen vanhimmat lapset laitettiin viemään naapuriin tietoa liikkeellä olevista desanteista, ja he kohtasivat myös korsujen purkutöissä olleita sotavankeja. Näitä kokemuksia ajatellessa tuntuu, että pieniä ne ovat monet nykyajan murheet.

Tunnemme serkkuni kanssa ylpeyttä siitä, että olemme saaneet äitiemme ja tätiemme lapsuuden tarinat koottua niin, että jälkipolvetkin voivat niistä nauttia.

Mielikuvituksen puutetta

2010-07-08T18:37:00.000+03:00

Liekö mielikuvituksen puutetta, kun puikoille tuntuu päätyvän vain huiveja. Huivit ovat siitä helppoja, että niissä ei ole ommeltavia saumoja ja koottavia osia. Ainoa valmistumista viivyttävä asia on pingottaminen.

Ennen Karjalan matkaa puikoille pääsi Knittyssä ollut Annis-huivi. Ajattelin ensin ottaa tämän matkaneuleeksi, mutta ehdin saada tämän melkein valmiiksi ennen matkaa. Huivi on kudottu Virtain Villan yksisäikeisestä langasta, jonka olen värjännyt sinipuun ja kokenillin sekoituksella violetiksi. Kuvassa langan epätasainen värjäys ei eroitu.
Huivi oli nopea kutoa, ja siitä tuli kivan mallinen, kun siinä neulottiin lyhennettyjä kerroksia.

Toukokuussa kudoin huivin aikaisemmin kutomieni huivien jämälangoista. Malli oli Ravelrystä löytämäni Meandering Vines -huivi. Tämä huivi oli vaihteeksi suorakaiteen muotoinen. Kudoin niin kauan kuin lankoja riitti, ja taas tuli aika iso huivi.

Huiviin on hyvä kääriytyä, vaikka nyt onkin ollut niin lämpimiä kelejä, ettei iltaisinkaan ole tarvittu pitkähihaisia vaatteita.

Nyt ei ole huiveja puikoilla, joten ensi kerralla todennäköisesti jotain muuta.

Kesäretki Karjalaan

2010-07-03T18:10:00.003+03:00

Olin kesäkuun puolivälissä Hiitolan pitäjäseuran kesämatkalla Karjalassa äidin, tätien, serkkujen ja muiden tuttujen kanssa. Ensimmäisen yön olimme Viipurissa. Sää oli hyvä, joten osa meistä lähti käymään Viipurin linnassa.

Vaikka rakennustelineet ovat olleet linnan tornin ympärillä jo pitkään, pääsi torniin käymään. Sieltä oli hyvä näkymä yli kaupunkin. Viime aikoina Viipuria on kunnostettu mukavasti, ja vanhat korjatut rakennukset ovat mukavan näköisiä.

Seuraavana päivänä vierailimme Konevitsan Luostarissa. Meillä oli hyvä opas, joka puhui hyvin suomea ja tiesi Konevitsan historiaa. Oikein mielenkiintoinen paikka. Yläkirkon maalaukset olivat varsin huonossa kunnossa, vaikka niitä oli yritetty kunnostaa. Alakirkko oli sen sijaan oikein kauniissa kunnossa. Kierrokseemme kuului myös munkkien hieno lauluesitys yläkirkossa.

Kävelimme saaren toiseen päähän, jossa oli pieni skiitta. Varsinaista eristyneisyyttä Konevitsan luostarissa ei ole. Munkkeja on nykyisin 20, jossain vaiheessa niitä on ollut 200.

Ennen sotia Konevitsassa on ollut armeijan tukikohta. Alapuolella oleva kuva on vanha kasarmirakennus. Oli hieno käydä saarella, jossa isoisänikin on aikanaan käynyt armeijan.

Loppuajan vietimme Hiitolassa ja kävimme äitini ja muutamien muiden vanhoilla kotipaikoilla. Tihkusää ei menoa haitannut, vaan tunnelma oli mukava, kuten aina.

Matkan aikana oli hyvää aikaa kutoa. Minulla oli 150 g lankaa mukana ja Kaisan suunnitteleman Basilika-huivin ohje. Matka-aika ei ihan riittänyt huivin valmistumiseen, vaan reunusta jäi kutomatta noin 10 cm. pätkä.

Huivi oli mukava matkakudottava, vaikka en kunnolla oppinutkaan reunuksen pitsikaaviota, vaan jouduin pitämään sitä koko ajan edessäni. Valtaosa kutomistani huiveista menee lahjaksi, mutta tämän taidan pitää itse.

Muitakin huiveja on valmistunut, mutta niistä sitten vähän myöhemmin

Huivitehtaalta päivää

2010-05-30T14:59:00.003+03:00

Nämä huivit ovat valmistuneet jo kauan sitten, mutta vasta nyt muistin kuvauttaa ne. Puutarha ja muut hommat ovat vieneet aikaa, joten blogi on jäänyt ihan retuperälle.

Kummatkin huivit on kudottu yksisäikeisestä kasvivärjätystä langasta. Ensimmäinen huivi on puoliympyränmuotoinen, ja sen ohje löytyy täältä.

Huivissa on kolmea väriä. Tuo vaaleanruskea on kuusenkävyillä värjättyä lankaa, vaaleansininen on mustapavuilla värjättyä ja lila on seuraava sekasoppa: verihelttaseitikki, sipulinkuori, kuusenkävyt, kokenilli ja kertaalleen keitetyt sinipuun lastut. Liemi oli varsinaisten värjäyslienten jämäliemet, jotka yhdistin.

Toinen huivi on tuttu Feather and fun huivi, jonka ohje löytyy täältä. Tämä on jo kolmas huivi, jonka teen saman ohjeen mukaan. Tässä voi hyvin käyttää näitä kasvivärjättyjä lankoja, kun mitään lankaa ei ole kovin paljon, ja kaikki sopivat suht hyvin yhteen.
Koska tuota sinistä ei ollut kovin paljoa jäljellä, yhtenä lankana käytin itse kehräämääni lankaa, jossa oli samoja sävyjä, kuin näissä kasvivärjätyissä langoissa. Muut langat ovat yksisäikeisiä kasvivärjättyjä lankoja, pääosin samoja kuin edellisessä.

Käytetyt langat ylhäältä alas: mustapavuilla värjätty lanka, kuusenkävyillä värjätty lanka, itse kehrätty lanka, verihelttaseitikki-jämäliemi + sipulinkuoret + kokenilli. Kuvasta näkyy myös, kuinka nuo kehrätyn langan sävyt ovat samat kuin muissa langoissa.

Molemmat huivit ovat minulle vähän isot, joten ne päätynevät aikanaan lahjoiksi.

Jotain valmistunutta

2010-04-18T17:51:00.003+02:00

Selasin Ullan ohjearkistoa, ja sieltä löytyi tämä Tuulian suunnittelema Kide-huivi. Muistin, että lankavarastoni kätköissä saattaisi olla muutama kerä Kid Mohairia, joten voisin neuloa huivin samasta langasta. Ensin neulottiin huivin suorakaiteen muotoinen keskiosa ja lopuksi kudottiin reunapitsit. Huivi oli helppo toteuttaa ja valmistui suht nopeasti. Lankaa kului vähän yli kolme kerää. Oikein mukava huivi, ja lopputulos on seuraavassa kuvassa.

Talven mittaan olen kutonut muutakin, mutta työt on jäänyt kuvaamatta. Minäkin olen kutonut baktus-huivin, se taitaa olla yksi viime talven suosikkineule. Käytin huiviin itsekehräämääni lankaa, sekä raitaväriin varastostani löytynyttä harmaata lankaa. Koska kehräämäni lanka oli vähän ohuempaa, neuloin siitä aina neljä kerrosta ja harmaasta langasta aina kaksi kerrosta. Näin raidoista tuli lähes yhtä leveät. Nyt lämpötilat on ollut jo niin lämpimät, että huivi päässee pian odottamaan syksyä.

Baktuksen seuraksi neuloin baskerin. Mallin löysin Ravelrystä: "La Parisenne Beret". Tässäkin neuloin 4 kerrosta itsekehrätyllä ja 2 kerrosta harmaalla langalla.

Sitten vähän kehruuhistoriaa. Talvilomamatkalla Roomassa opin, että jo muinaiset roomalaiset ovat harrastaneet kehruuta julkisuudessa (=spinning in public). Colosseumin opastauluissa kerrottiin, kuinka naiset ovat tehneet erilaisia töitä samalla, kun he ovat olleet katsomassa gladiaattoritaisteluita. Opastaulussa mainitaan mm. värttinällä kehräys sekä luuneulalla ompelu.

Tästä Colosseumin gladiaattoritaiselujen katsomoa esittävästä maalauksesta en löytänyt yhtään kehrääjää enkä ompelijaa, mutta sen sijaan ruokaa valmistettiin useammankin henkilön toimesta.

Hyvää pääsiäistä

2010-03-31T18:03:00.003+02:00

Kaikenlaista on ollut puikoilla, mutta viimeistely ja varsinkin valokuvaus on jäänyt tekemättä, joten blogin päivittäminenkin on ollut vähäistä.

Nyt olen kuitenkin saanut valmiiksi teepannun suojaksi pannumyssyn, jonka olen kutonut kasvivärjätyistä Virtain Villan langoista. Käytin tähän pieniä jämäkeriä, jotka jäivät jäljelle, kun tein viime syksynä ryijyä. Huovutin sitten kudonnaisen pesukoneessa, jotta sain siitä tiiviimmän ja sopivamman kokoisen. Ohessa on kuva huovutetusta pinnasta. Ilmeisesti osa villasta ei ole kunnolla värjääntynyt, kun kuvassa näkyy noin paljon noita vaaleita haituvia. Tai sitten osa kuidusta menetti väriään pesussa. Ainakin värit vähän haalistuivat.

Seuraavaksi kuva sitten valmiista pannumyssystä, joka peittää teepannuni juuri sopivast.

Tämän kuvan myötä toivotan kaikille oikein mukavaa pääsiäistä!

Rauta-aikaisia nyörejä ja punoksia

2010-03-13T18:23:00.006+02:00

Osallistuin Espoon työväenopiston Nyörejä ja punoksia rautakauden tapaan -kurssille. Ensimmäisellä kerralla käsiteltiin pääasiassa teoriaa siitä, miten nyörejä ja punoksia on käytetty. Lisäksi opimme tekemään kolmen pohjukan iskunyöri, se alla olevassa kuvassa tuo keskempnä oleva nyöri.

Seuraavalla kerralla keskityimme useisiin erilaisiin nyöri- ja punostekniikoihin. Jatkoimme ensin iskunauhan tekemistä, tällä kertaa viiden pohjukan iskunyöriä. Sen tekeminen oli mukavaa, suorastaan meditatiivista, kun rytmiin pääsi sisälle. Viiden pohjukan iskunyöri on yläkuvassa oleva ulommainen nyöri.

Iskunyöreistä siirryimme hitaampiin tekniikoihin. Seuraavaksi kokeilimme kahdeksan loimilangan palmikkoa, joka on alakuvassa. Itselläni oli kurssilla mukana kasvivärjäämiäni kaksisäikeisiä lankoja, jotka olivat aika ohuita. Siinä sai tosissaan keskittyä, että sai pidettyä langat oikeissa paikoissa.

Tämä jälkeen siirryimme ristikkonauhoihin, joita teimme sekä palttina että toimikassidoksisena. Palttinassa lankoja siirrettiin yhden ali, yhden yli -tekniikalla ja toimikkaassa kahden ali, kahden yli -tekniikalla. Tässäkin sai pitää kielen keskellä suuta, että sai liikuteltua lankoja halutulla tavalla. Lisäksi oikeakätisenä tuo vasen käsi tuntui huomattavasti kömpelömmältä kuin oikea käsi. Seuraavassa kuvassa on kahdeksan loimilangan ristikkonauha palttinasidoksella.

Lopuksi vielä 16 loimilangan ristikkonauha toimikassidoksella.

Ei voi kuin hattua nostaa entisajan ihmisille, kun ovat näillä tekniikoilla koristelleet vaatteitaan. Käytetyt langat ovat olleet pääsääntöisesti huomattavasti ohuempia, mitä itse käytin, ja nämäkin tuntuivat olevan kovin haastavia ainakin aloittelijalle. Huono valaistus ole työtä myöskään helpottanut.

Riikinkukko

2010-02-17T19:12:00.007+02:00

Tein lankalaatikostani löytyneestä ohuesta villalangasta "Knitted Lace of Estonia" kirjassa olleen "Peacock tail and leaf scarf" -ohjeen mukaisen huivin. En tiedä mistä langasta oli kyse, mutta se oli hyvin ohutta villalankaa.

Huivin kumpikin pää on samanlainen, eli toinen pää kudottiin erikseen ja silmukoitiin kiinni huiviin. Siinä oli jonkin verran tekemistä, että sai pitsineuleen silmukoitua edes jotenkin siististi. Huivi on n. 40 cm * 180cm ja siihen kului lähes 100g lankaa. Vähän jäi jäljelle, kun en uskaltanut varsinaiseen huiviin kutoa enää yhtä mallikertaa lisää, kun pelkäsin langan loppuvan kesken.

Huivin loppuosaa pingottaessani yritin liian voimakkaasti painaa nuppineulaa mattoon, ja heikko nuppineulan pää hajosi, ja neula teki aikamoisen haavan oikeaan etusormeeni. Haavasta tuli runsaasti verta, mutta onneksi en onnistunut sotkemaan huiviani.

Nyt olen ollut kohta puolitoista viikkoa kutomatta, kun etusormi on vielä arka. Ehkä pikkuhiljaa kutominenkin onnistuu.

Olen oikein tyytyväinen tähän huiviin. Ehkä sitä joskus uskaltaisi ryhtyä kutomaan kunnon kokoista Haapsalun huivia, kun sai taas vähän tuntumaa näille huiveille tyypillisiten nyppyjen tekemiseksi.

Vihdoin jotain valmistakin

2010-02-09T20:19:00.003+02:00

Kaikenlaista on ollut tekeillä, mutta valmistuminen vie aikaa. Alkuvuodesta olen kehrännyt suomenlampaan villaa pari vyyhtiä, mutta niitä en jaksanut kuvata, kun ne ovat samanlaisia, kuin aikaisemmin näyttämäni villat. Nyt villaa on yhteensä 4 vyyhtiä, ja puolet kilon villapussista on vielä kehräämättä.

Tässä on rullalla Juulilta ostamaani merinovillaa, jota tuli runsas puolirullallista suht ohutta lankaa.

Toista säiettä olen kehrännyt syksyn aikana kehruutapaamisissa Ursulassa. Kuitu on merinovillan ja silkin sekoitusta.

Kumpaakin kuitua oli 50g, ja lopputuloksena oli vajaa 100g vyyhti, yhteensä n. 350 m lankaa. Kuvassa värit eivät toistu kovin hyvin, eikä kuvankäsittelylläkään saanut sävyjä kohdalleen. Luonnossa ei väri ole yhtä hailakka kuin kuvassa.

Merinosilkkiä jäi vielä vähän toiseen rullaan, josta Navajokertauksella tein pienen nöttösen lankaa. Tämä lanka kiiltää enemmän kuin iso vyyhti, ja tässä myös alkuperäisen kuidun värit ovat kirkkaammat.

Tässä vielä langat yhteiskuvassa, jossa erottuu pienemmän langan kirkkaus. Lankojen käyttötarkoitus on täysin avoin, niin kuin monen jo aikaisemmin kehrätyn 100g painoisen vyyhdin.

Lisää töitä esittelen, kunhan saan huivin pingoittumasta.

Sytomyssykampanja

2010-01-14T18:11:00.005+02:00

Monessa blogissa olen törmännyt tähän sytomyssykampanjaan.

Itsekin päätin osallistua tähän hyväntekeväisyyskampanjaan. Käsitöitä harrastanut kummitätini sairasti syöpää ja kärsi myös hiustenlähdöstä, joten on mukava jos voi auttaa vastaavassa tilanteessa olevia.

Tässä ovat kaksi ensimmäistä virkkaamaani sytomyssyä.

Lankana on baby ull, joka toivottavasti ei kutita, vaan sopii herkkää ihoa vasten. Vaaleanpunainen on kasvivärjättyä baby ull lankaa.

Myssyissä olevat kukat olen virkannut "Anna kaikkien kukkien kukkia" -kirjan mallien mukaan.
Ensimmäisenä on jouluruusu, jonka mallista poiketen tein yksivärisenä.

Toinen malleista on irlanninruusu.

Ja koska olen mukana pääasioissa, ovat nämä myös sinne meneviä tuotoksia.

Vuoden ensimmäiset valmistuneet

2010-01-06T11:39:00.003+02:00

Vuoden ensimmäiset käsityöt on valmistuneet. Kudoin työkaverini helmikuussa syntyvälle vauvalle ihan minikokoisen myssyn ja villatakin. Ne ovat sopivan kokoisen sen aikaa, että on tullut kesä ja toivottavasti lämmin. Lankana on valkoinen Viking baby ull, ja koristeena samainen lanka, mutta jonka olen kasvivärjännyt.

Myssy on tehty Dropsin perusvauvamyssyn ohjeella.
Myssyn lisäksi tein villatakin, sekin on Dropsin ohjeen mukaan kudottu. Lyhennetyissä kerroksissa käytin Tuulian paitapajassa oppimaani tekniikka, jonka avulla ei käännöksissä jäänyt reikiä, vaan neulepinta näyttää ihan tasaiselta.

Tässä vielä setti kokonaisuudessaan. Syntyvän lapsen sukupuolta en tiedä, mutta toivottavasti tämä lievän hempeä väritys ei haittaa, vaikka lapsi olisikin poika. Ruskeaa koristeväriä on kuitenkin enemmän kuin tuota pikkaisen punertavaa beessiä (ei se kuitenkaan ole vaalenapunainen).

Osallistun myös tammikuussa pääasioihin, joten myssy on osa kimppapiponeulontaa.

Mukavaa loppiaista!

Katsaus vuoteen 2009

2010-01-03T09:46:00.004+02:00

Vuoden vaihteen kunniaksi pidän pienen katsauksen käsityövuoteen 2009.

Ensimmäisenä on kooste neuleista ja virkkauksista, joita vuoden aikana tein. Eniten kudoin huiveja, yhteensä 8 kpl. Lisäksi yritin vähentää kasvivärjättyjen lankojen määrää. Uusi tekniikka, jonka viime vuonna opettelin, oli Tuulian TTS. Huomionarvoisin suoritus taisi olla yli 25 vuotta marinoitujen isoäidinneliöiden kasaaminen peitoksi. Varsinkin kun en edes muistanut ko. tilkkujen olemassaoloa.

Jonkin verran kehräsin myös lankaa, joista pari kappaletta on päätynyt jo huiveiksi. Kehruussa opettelin vuoden loppupuolella pitkävetoa, joka pikku hiljaa alkaa sujumaan. Kehruun saralla kaikkein mukavinta on ollut huomata innostuksen leviäminen laajemmalle. Loppuvuodesta Suomeen rantautui runsaasti uusi rukkeja. Lisäksi pääkaupunkiseudun kehruutapamisiin on tullut yhä enemmän väkeä.

Kasvivärjäys jatkui kesällä, ja lankaa on varastossa yllin kyllin. Värjättävää lankaakin on kyllä varastossa runsaasti. Värjäyksessä opin sen, että lupiininkukilla värjätyt langat haalistuvat jo pimeässä varastossa. Vaikka väri tuoreeltaan on tosi kaunis, niin valitettavasti se ei tunnu säilyvän juuri lainkaan.
Uudet tekniikat tuli opeteltua lähinnä muilla käsityön alueilla. Suurimmat valmistuneet työt olivat feresi ja kasvivärjätyistä langoista tekemäni miniryijy. Niistä olen erityisen ylpeä. Lisäksi opettelin viitelöintiä ja neulakinnastekniikkaa. Feresin ompelu ja neulakinnastekniikan opettelu olivatkin viime vuoden alussa laittamiani tavoitteita käsityön alueella.

Tälle vuodelle en laita mitään tavoitteita, mutta joka vuosi on mukava opetella jotain uusia tekniikoita. Nyt keväällä osallistun työväenopiston rauta-aikaset nauhat kurssille ja hopeatyökurssille, joten siinä on muutamia uusia alueita opittavaksi.

Mukavaa käsityövuotta 2010!

Vuoden viimeiset

2009-12-30T18:28:00.003+02:00

Vuoden viimeiset valmistuneet käsityöt menivät joululahjoiksi. Kudoin anopille Kipakat-kalenterissa olleen kaulurin ohjeella hartialämmittimen. Malli oli kiva, vaikka ensin oli vaikeuksia hahmottaa, että miten nämä kolme eri tahtiin etenevää kuvio-osaa menevät. Äkkiä kuitenkin sitä oppi kaaviot niin, että jokaista kuvio-osuutta pystyi laskemaan erikseen.
Anoppi oli toivonut hartialämmitintä, joten kudoin vain runsaasti pidemmän neuleen mitä ohjeessa oli. Lankana oli viron villa, joten ihoa vasten se ei oikein karheutensa puolesta sopisikaan. Toisen vaatteen päällä pidettäväksi se käy ihan hyvin.

Toinen valmistunut joululahjaneule meni 5-vuotiaalle veljentytölle. Hän sai samanlaisen tunikan kuin pikkusiskonsa. Nyt ei tarvitse enää olla mustis pikkusiskolle.

Pari neuletta on työn alla, mutta eivät valmistu enää tänä vuonna, joten tämä on vuoden viimeinen kirjoitus.

Toivotan kaikille oikein värikästä, runsaskuituista ja neulerikasta uutta vuotta!

Rauhallista joulua

2009-12-23T18:06:00.002+02:00

Toivotan blogin lukijoille tunnelmallista joulunaikaa!

Retroneliöitä

2009-12-20T15:48:00.004+02:00

Tänä syksynä on lapsuuskotiani tyhjennetty, ja siltä löytyi ufo, joka on todella vanha. Löysin pussillisen virkattuja isoäidinneliöitä, yhteensä 130 kpl. Ne on virkattu 70-luvulla ja 80-luvun alussa. Kaikki neliöt oli käsittämättömästi myös pääteltyjä. Minä olen nämä laput virkannut, mutta en muista, että mitä olin ajatellut niistä tehdä. En muista sitäkään, että olenko aina lapun virkattuani heti päätellyt langanpäät. Mikäli näin on ollut, olen ollut selvästi systemaatisempi lapsena.
Kun olin sairaslomalla muutaman päivän, sommittelin näitä palasia ja mietin, että kuinka suuren peiton niistä oikein saisi aikaiseksi. Sellaista värimaailmaa, kuin näissä 70-luvun retrotilkuissa, ei lankalaatikostani löytyisi, joten ajattelin, että peitto saisi syntyä ilman lisäpaloja. Kiinnitin tilkut toisiinsa virkkaamalla. Löysin kerän harmaata Nallea, ja sillä virkkasin palaset yhteen, sekä vielä ulkoreunaan yhden kerroksen pylväitä.

Osa käyttämistäni langoista on nykymittapuun mukaan tosi outoja. Esim. tuossa keskuneliössä on yhdistetty kahta lankaa, jossa toisessa on harmaaseen yhdistettyjä hopeahippuja. Muistaakseni äidilläni oli aikanaan "hieno" juhlamekko tuosta harmaasta langasta. Muitakin jänniä lankoja löytyy joukosta. Valtaosa väreistä on erittäin kirkkaita, joita olen yhdistänyt hyvin ennakkoluulottomasti.

Peitosta tuli suurin sellainen, jolla normaalikokoisen kahden hengen sohvan saa peitettyä. Tämä peitto menee joululahjaksi kummitytölleni.

Tämä on taitanut olla kaikkein vanhin ufo mikä minulla on, enkä oikeastaan ollut siitä tietoinenkaan. Nyt se onneksi on valmis. Aika moni ufo lopulta valmistuu, kunhan antaa riittävästi ajan marinoida.

Tailored Sweater

2009-12-13T17:29:00.004+02:00

Olin viikko sitten Tuulian pitämällä Tailored Sweater kurssilla. Siinä paidan tekemisen idea on, että neule kudotaan ylhäältä alas, omien mittojen mukaan, eikä tarvitse ommella yhtään saumaa. Ja muista ylhäältä alas neuleista poiketen, tässä mallissa on myös istutetut hihat.

Meitä oli yhteensä 10 innokasta oppilasta lauantaina ja toinen kurssi oli sunnutaina, johon osallistui myös 10 oppilasta. Tiedon kurssista löysin Ravelrystä.

Kurssilla aloitimme koeneuleen, jota tehdessä opettelimme tätä tekniikkaa. Lisäksi opimme kuinka luodaan aloitus, joka ei veny, kuinka lyhennetyt kerrokset tehdään niin, että siitä ei jää jälkeä näkyviin, sekä kuinka poimitaan silmukat niin, ettei tulisi reikiä.

Kaiken kaikkiaan siis hyvä kurssi.

Tässä kuvassa on oma neuleeni, josta tuli noin 1-vuotiaan kokoiselle mekko. Mekko on lapsuudenkodista löytämäni ristiäisissäni saamani nallen päällä. Nallevanhus on kärsinyt karvojen kadosta ja takasaumaakin on käsin paikkailtu.

Tässä kuvassa näkyy yksityiskohta tästä hihasta. Eli ihan istutetulta hihalta tämä näyttää.

Kurssilla otimme mitat itsestämme, joten seuraavana työnä olisi paidan tai villatakin kutominen itselle samaisella tekniikalla.

Lady kerchief

2009-12-07T18:37:00.004+02:00

Ravelryssä olen nähnyt monta kaunista versiota Lady kerchief huivista. Monet niistä on tehty alkuperäisen ohjeen mukaisesti puuvillasta. Itse kuitenkin halusin huivin talvitakin kanssa käytettäväksi, joten päädyin villaan. Lankana minulla on joskus aikaisemmin messuilta ostamani Freedom spirit lanka, joka on mukavan kirjava, mutta kuitenkin sävyiltään rauhalinen.

Ensin lähikuva reunuksesta, joka muodostaa kukkakuvion.

Huivin keskiosa lisäyksineen ja kavennuksineen on pelkkää oikeaa. Tuo keskiosa muistuttaa varmaan monessa blogissa näkynyttä Baktusta.
Malli oli ihan kiva, mutta kävi niin kuin monasti ennenkin: loppuvaiheessa malli rupesi tuntumaan tylsältä. Mutta onneksi silloin huivikin oli jo lähes valmis.

Olin lauantaina Tuulian pitämässä The Tailored Sweater kurssilla, josta vähän myöhemmin lisää, kun olen saanut siellä aloitetun mallineuleen valmiiksi.

Joulukalenterit

2009-12-02T10:26:00.001+02:00

Löysin Ravelryn kautta neulojille tarkoitetun joulukalenterin. Vielä ehtii mainiosti mukaan.

Ilokseni huomasin myös, että Risulinnulla on tänkin vuonna joulukalenteri.

Pientä draamaa

2009-11-30T19:38:00.004+02:00

Kiitos edellisessä blogikirjoituksessa esittelemääni huiviini tulleista runsaista kommenteista.

Lasten synttäreillä esiintyy enemmän tai vähemmän pientä draamaa. Näin oli myös veljentyttäreni 2-vuotis syntymäpäivillä. Isosisko 5-v oli kovin mustasukkainen siitä, että pikkusisko sai lahjoja ja huomiota.

Olin kutonut lahjaksi Kotilieden numerossa 21/2009 olleen pulmunen-tunikan. Isosisko olisi halunnut avata paketin, mutta pikkusisko onneksi ehti ensin. Kun paketista tuli esiin neule, muiden ihastellessa sitä, isosisko sanoi "onpa ruma".

Muutamaa päivää myöhemmin samaninen neiti 5-v kyseli, että voisinko kutoa hänelle samanlaisen tunikan kuin neiti 2-v oli saanut. Häenellä kun kuulemma on sopiva violetti paita tunikan alle. Pikkusiskon tunikaa oli kehuttu niin paljon, että isosiskoa harmitti sekin. No, toinen tunika on jo työn alla, ja löytyy pukin pussista.
Tunikan ohje on mukava, kun valmiissa työssä ei ole kuin hihasaumat ommeltavana. Langaksi valitsin Dropsin Karisman. 2-vuotiaan kokoon meni 250g lankaa.

Kotilieden syksyn neuleohjeet ovat muutamana viime vuotena olleet varsin mukavia. Tänäkin vuonna oli muutama ohje, jonka voisi tehdä.

Ruskan sävyjä

2009-11-26T21:13:00.003+02:00

Huivi, jonka aloitin jo kesällä on vihdoin valmistunut. Olihan tämä kudottu jo ajat sitten valmiiksi ja langanpäätkin päätelty, mutta pingottaminen puuttui. Olin innoissani kutonut vähän liian monta riviä, ja huivista tuli aivan valtavan leveä.

Koska malli on leveä ja lyhyt, niin tuota leveyttä ei huomannut ajoissa, kun yritin vain mitata, että huivin korkeus olisi riittävä.

Viikonloppuna ilmaantui aurinko sen verran näkyviin, että pystyi ottamaan muutaman kuvan.

Huivi on malliltaan Ravelryssä oleva Panda Silk DK Fan Shawl . Ohjeesta poiketen olen tehnyt tämän kasvivärjätyistä Virtain Villan langasta. Tässä kuvassa olen yrittänyt jotenkin kietoutua huiviin, joka tosiaan minulle lyhyelle ja pienelle ihmiselle on valtava. Huivi on menossa lahjaksi huomattavasti isokokoisemmalle henkilölle, joten ei tämä huivin koko haittaa kuin valokuvattaessa.
Tässä luettelo siitä, millä värjättyjä lankoja olen huivissa käyttänyt. Puretteena aluna ja viinikivi, jollei muuta mainita
1. Kalliokarve: ei puretetta
2. Sekalaisia kasveja
3. Tiikerinkaunosilmä
4. Sipulin kuoret
5. Tiikerinkaunosilmä
6. Koivunlehdet tummanharmaalle villalle
7. Vuohenputki, sekä päissä vuohenputki puretettu 2% raudalla
8. Lupiini, koko kasvi
9. Nokkonen vaaleanharmaalle langalle, jonka laitoin lopuksi pietaryrttipataan. (Tämä on tuo suora reunakappale, joka näkyy keskimmäisessä kuvassa)

Malli oli sinänsä mukava tehdä, kun siinä kudottiin aina yksi palanen kerrallaan. Huivi eteni ihan huomaamatta. Tavoitteeni oli saada värit osumaan symmetrisesti huiviin. Jonkun verran piti arvioida sitä, että moneenko palaseen mikäkin väri riittää, jotta tämä symmetria säilyisi. Siinä onnistuin lopulta hyvin, ja värit ovat "järjestyksessä". Sikin sokin olevat väritkin olisivat saattaneet olla ihan hauskat.

Tilkkutöitä Sellon kirjastossa

2009-11-24T18:09:00.002+02:00

Kävin eilen Sellon kirjastossa Espoon Leppävaarassa, ja siellä on parhaillaan hieno tilkkutöiden näyttely. Ensimmäisen kerroksen runonurkassa ja ruotsinkielisten kirjojen osastolla on toinen toistaan hienompia tilkkutöitä nähtävänä seinillä roikkumassa ja vitriineissä. Ehdottomasti käymisen arvoinen näyttely.

16.11.-4.14.2009

Tilkullisten 10-vuotisjuhlanäyttely

VANHAT VARIKSET JA NUORET NAAKAT

Tässä linkki näyttelyjulisteeseen

Tässä linkkejä muutamiin esillä olleisiin tilkkutöihin (tai ainakin hyvin samankaltaisiin):
1. 2. 3.

Ensimmäiset kolmisäikeiset

2009-11-20T21:45:00.000+02:00

Vaikka käsitöitä on jonkun verran tullut tehtyä, ei harmaa syyssää ole edesauttanut niiden valokuvausta. Harmaan langan kanssa ei tarvitse miettiä saako sävyt kohdalleen, kun se on vaan niin harmaata. Sitä on voinut kuvata vähän hämärämmässäkin valossa

Ostin keväällä Tampereen lammasmarkkinoilta kilon karstattua suomenlampaan villaa, ja vihdoin se on päässyt kehrättäväksi. Olen harjoitellut pitkävetoa, mutta luulen, että olen onnistunut ehkä saamaan puolipitkää vetoa aikaiseksi.

Ensimmäiset vyyhdit on saatu kehrättyä ja kerrattua. Tämä on ensimmäinen kolmisäikeinen lanka, jota olen kehrännyt.
Vielä on runsaasti kehrättävää. Sen verran lankaa on tulossa, että tästä voisi kutoa itselleen vaikkapa liivin tai jopa villapaidan.

Tämä on ihan peruslankaa, lampaalta miedosti tuoksuvaa ja perusharmaata. Luonnossa paljon kivemman näköistä kuin kuvassa.

Tunnelmia Toscanasta

2009-11-18T21:30:00.005+02:00

Eija kyseli kuvia Toscanan matkalta, ja tässä pieni kooste.

Pontremolin vuoristokylä

Seuraavat kaksi kuvaa eivät ole Toscanasta, vaan Unescon perintökohteesta nimeltä Cinque Terre, aivan ihana paikka.

Sitten vierailimme Pisan katedraalissa ja kaltevassa tornissa.
Vierailimme myös Luccan viehättävässä pikkukaupungissa. Kuvan aukiota reunustavat rakennukset on laitettu paikalla aikaisemmin olleen amfiteatterin muotoon.

Castello di Monteriggionissa oli antiikkiliikken ulkopuolella myytävänä ollut rukki.
Näkymä hotellimme ikkunasta Sienassa

Sienan kappeli oli sisältä vaikuttavan näköinen.

Tyypillistä maisemaa Toscanan Chianti-viinialueelta.

Lopuksi vierailimme Firenzessä. Kuvassa on Firenzen katedraalin kupoli.

Näkymä kaupungin yli, kupolista otettuna.
Lopuksi vielä Firenzen kaupunkinäkymä.

Matkalla oli paljon nähtävää ja koettavaa sekä erinomaista italialaista ruokaa. Oikein onnistunut matka.

Ryijy viimeistelyä vaille valmis

2009-11-06T19:21:00.000+02:00

Ryijyni nimeltä Potagerie on viimeistelyä vaille valmis. Kurssi päättyi runsas viikko sitten, ja tavoitteeni oli saada ryijy viimeistelyä vaille valmiiksi ennen viimeistä kurssikertaa. Tavoitteessa en ihan onnistunut, vaan kolme viimeistä nukka riviä tein kurssilla. Ja kaksi nukkaa jäi vielä kotiin tehtäväksi, kun lanka loppui.

Tässä lähikuva käsintehdyn näköisestä nukituksesta. Jotain pisimipiä langanpäitä voisi vielä leikellä, mutta muuten nukitus saa jäädä vähän epätasaiseksi.

Vähän kiirettä ryijyn kanssa tuli, kun lokakuulle osui äitini muutto, sekä kesäloman viimeinen lomaviikko, jonka vietimme Toscanassa. Mutta ahkeroin muutamana viimeisenä päivänä ennen kurssin loppua.

Jokaiselle ryijylle piti keksiä nimi, ja "peltotilkut" nimi muokkaantui lopulta muotoon "Potagerie", eli keittiöpuutarha, jossa on tietty muoto. Ajatuksessa oli lähinnä erilaiset värikasvit, joita voisi kasvattaa muotoon suunnitellussa kasvimaassa.

Ryijyyn on käytetty yhteensä 22 eri värisävyä kasvivärjättyjä lankoja, joita sainkin kulutettua ihan mukavasti. Jokaisessa nukassa on neljä lankaa ja nukituksessa käytin 3 cm nukkalastaa. Ryijyn koko on noin 50 * 50 cm, eli kyseessä on pieni miniryijy.

Päättelyt vielä puuttuvat, sekä nukkien tasaaminen. Lisäksi kurssilla kehoitettiin laittamaan ryijyn taakse tiedot suunnittelijasta, tekijästä, ryijyn nimi sekä tekopaikka.

Kurssi oli mukava, ja voi olla, että joskus vielä teen toisenkin ryijyn. Mitään kiireisen ihmisen hommaa tämä ei ole, vaan yllättävän paljon aikaa vie näinkin pienen ryijyn tekeminen.

Eveliinit vielä sukkasatoon

2009-11-02T20:50:00.004+02:00

Blogitauko venähti pitkäksi, kun lokakuussa oli monen moista muuta puuhaa. Nämä sukkasatoon tulevat Eveliini-sukat valmistuivat jo syyskuussa, mutta niiden kuvaaminen on jäänyt.

Sukkien ohje löytyy viime vuoden Ullasta. Kuva vain sukkien kärjestä, kun sukkia ei ole pingotettu, ja varren kuvaaminen tyhjänä oli mahdotonta. Lankana on juulilta ostettu juulibuugi.

Mallia oli mukava kutoa, yläreunan osalta en tosin osaa sanoa, teinkö jotain väärin, kun tuntuu, että nirkkoja tuli kovin paljon.

Lanka oli ohuempaa kuin ohjeessa, mutta samoin jalkani ovat paljon pienemmät kuin ohjeessa. Eli pienemmillä puikoilla ja ohjetta mukaellen seuraten sain jalkoihini sopivat sukat. Sukat voivat toki vielä mennä joulupukin konttiin, kälylläni on saman kokoiset jalat.

Ryijysolmuja

2009-10-07T19:16:00.000+02:00

Tässä ensimmäiset ryijysolmut ryijyyni. Tekniikka on varsin yksinkertainen, jonka oppii nopeasti. Teen ryijyä perinteisesti vasemmalta oikealle, vaikka tämä blogger haluaakin jostain syystä kääntää tämän vaakasuoran kuvan pystysuoraan. Eli ei kurssilla ole opetettu mitään uutta ryijyntekotekniikkaa.

Jokaisessa solmussa olen käyttänyt neljää lankaa. Kaikissa solmuissa olen käyttänyt vähintään kahta eri värisävyä, joissakin kolmeakin, jotta syntyisi elävä pinta.

Pikku hiljaa ryijy etenee. Nyt kyllä ymmärtää, miksi valmiiden ryijyjen hinta on varsin korkea. Eikä voi kun ihmetellä niitä itämaisten mattojen tekijöitä, jotka ohkasesta langasta tekevät mattoja. Minulla on sentään paksua lankaa ja iso neula, jolla jälkeä kuitenkin syntyy ihan selkeästi.

Ryijyn ansiosta kasvivärjättyjen lankojen laatikkoni tyhjenee mukavasti, mutta ei langoista silti puutetta näytä tulevan.

Ryijykurssilla

2009-10-04T10:18:00.004+02:00

Osallistun Espoon työväenopiston ryijykurssille. Kurssi alkoi syyskuun puolessa välissä ja kestää lokakuun loppuun. Varsinaisen opetuksen lisäksi kurssiin kuuluu erilaisia oheistilaisuuksia ryijyn tiimoilta. Olemme käyneet mm. Design museon ryijynäyttelyssä, joka on jo loppunut. Tiistaina menemme kuuntelemaan Suomen Käsityön Ystävien esitystä ryijyistä Ruusutorpan kouluun.

Ryijykurssilla meillä on tehtävänä suunnitella ja toteuttaa oma ryijy. Kovin isoa ryijyä ei tässä ajassa ehdi tehdä, mutta jotain hahmotelmia olen saanut paperille. Ehkä koko homman vaikein juttu onkin tämä ryijyn suunnittelu. Varsinkin kun tuo piirtämispuoli ei ole vahvoja puoliani.

Oman ryijyni aion toteuttaa kasvivärjätyistä langoista. Joskus aikaisemmin olen jo messuilta ostanut sopivan kokoisen ryijypohjan, joten tarvikkeet ovat valmiina. Seuraavana tehtävänä on opetella sitten varsinainen ryijynukkien teko ja saada ryijy alulle.

Internationa SIP day 19.9.2009

2009-09-20T17:22:00.002+02:00

Eilen vietetiin kansaivälistä kehruu päivää. Helsingin kehruutapaamisissa kävijätkin kokoontuivat kehruun merkeissä. Saimme luvan menneä Leppävaaran Sellon kirjastoon kehräämään. Yhteensä meitä oli viisi kehrääjää paikalla: Sanna, Zeska, Hanna, Rina ja minä. Koska ei tullut kysyttä lupaa kuvan laittamiseen nettiin, niin sumensin vähän kasvoja.

Ihan mukava tilaisuus ja varsin paljon ihmiset tulivat kyselemään kehruusta.
Zeskalla ja Hannalla oli Majacraftit Little Gem matkarukit, jotka mahtuivat tosi pieneen tilaan. Tässä vielä lähikuva Hannan rukista.

Kehräsin Spinspiration kuituklubista keväällä saamaani corridalea, jossa oli ihanat värit.

Innostuin kehräämään ja sain langan jo vyyhditettyä.

Tässä vielä lähikuva langasta. Luonnossa värit ovat vähän voimakkaammat. Etenkin tuo vihreä vaalenee runsaasti kuvattaessa. Aidoimmat värit näkyvät tuossa kuvassa, missä lanka on vielä rullalla.

Alkusyksyn värjäyksiä

2009-09-15T18:12:00.003+02:00

Värjäyspadat on vielä näin alkusyksystäkin porisseet muutamana päivänä. Tarhapiiskua piti perata kukkapenkistä pois ja päätin värjätä erikseen varsilla ja kukinnoilla. Alla olevassa kuvassa nuo vasemmanpuolimmaiset ovat pelkällä kukinnolla ja keskimmäiset ovat sitten varsilla. Leenan blogista sain vihjeen, että keltainen väri samenee, jos kiehuttaa liikaa. Tästä viisastuneena pidin lämpötilan n. 90 asteessa, enkä päästänyt kukintoja kiehumaan. Tuloksena oli kaunis keltainen, joka on paljon kauniimpi luonnossa. Myöskään varsista tullutta väriä ei kamera osannut toistaa. Tuloksena oli oliivinvihreä lanka, vaikka kuvassa se näyttääkin enemmän beessiltä.

Oikeanpuolimmaiset langat on värjätty piparmintulla. Ravelryn kasvivärjäyspalstalla oli saatu kaunista tummanruskeaa alunalla purettaen, mutta oma lankani imaisi vain haalean beessin sävyn. Ehkä piparminttua olisi pitänyt olla enemmän, tai sitten värjäystulos olisi parempi aikaisemmin kesällä. Saa nähdä, meneekö lanka uudelleen pataan.

Tiikerinkaunosilmätkin alkoivat vihdoin kukkia. Kokeilin muutamaa eri värjäystapaa. Kaadoin ensin kuumaa vettä kukintojen päälle ja annoin hautua yön yli. Siivilöin kukinnot ja laitoin vähän kidesoodaa. Lisäsin esipuretetut langat ja annoin olla vuorokauden. Sitten kuumensin lämpötilan n. 70 asteeseen ja annoin lankojen jäähtyä. Tuloksena olivat nuo vasemmapuolimmaiset langat.

Seuraavaksi laitoin kukinnot takaisin kattilaan ja kuumensin lämpötilan 70 asteeseen. Annoin jäähtyä yön yli. Laitoin vyyhdin lankaa ja kuumensin 70 asteeseen. Tuloksena oli vyyhti, joka on toinen oikealta. Yllättäen tämä "jälkivärjätty" vyyhti sai lähes punaisen värin.

Lopuksi laitoin kukinnot vielä pussiin ja pussin sekä langan kattilaan ja nostin lämpötilan taas 70 asteeseen ja annoin jäähtyä yön yli. Vieläkin irtosi väriä tuon oikeanpuolimmaisen vyyhdin verran. Lämpötilan olen aina nostanut tuohon 70 asteeseen. En tiedä onko se turhaa, mutta ainakin krapin kohdalla punaiset sävyt muuttuvat ruskeammiksi, jos lämpötila on liian korkea. Olen noudattanut tuota samaista lämpötilaa tiikerinkaunosilmien kanssa, vaikka minulla ei ole mitään tietoa, onko tuo väriä antava aine edes sama.
Tiikerinkaunosilmiä on lämpöisten kelien jatkuttua tullut valtavasti lisää. Tälläkin hetkellä minulla on kylmävärjäyksessä lankaa. Lisäksi ajattelin kokeilla, että mitä sävyä saa tiikerinkaunosilmän varsista.

Sukkasadon alku

2009-09-08T17:24:00.004+02:00

Ensimmäinen satsi sukkia sukkasatoon on valmistunut. Nämä kolme sukkaa on kudottu saman ohjeen mukaan, vähän resorin pituutta ja silmukkamääriä vaihdellen. Malli on kärjestä aloitettava aivoton sukka, jonka ohjeen löysin Ravelrystä. Lankana on Regian Kaffe Fasset Design Line lanka. Kaikki sukat menevät kummilapsille. Lankaa meni vajaat 2 kerää.
Sukat syntyivät viikonloppuna, kun päivystin kirpputorilla. Lanka loppui kesken, ja jouduin turvautumaan äidin lankavaraston jämälankoihin. Mitään väriä ei ollut paljon, mutta pienet vauvan sukat sain tehtyä. Malli on perussukka ilman mitään kommervenkkejä.

Tässä vielä koko satsi samassa kuvassa.

Heppahullu 5v

2009-09-05T17:13:00.000+02:00

Veljentyttöni täyttää 5-vuotta ja hän on auttamattoman hevoshullu. Lähes kaikki hänen leikkinsä liittyvät hevosiin ja siksi tädinkin piti etsiä malli, jossa on hevosia.

Moda 2/2009 -lehdestä löysin sopivan mallin, jossa oli kaarroke täynnä hevosia. Pusero on kudottu Baby Ull langasta ja nuo kuviolangat olen värjännyt seuraavilla aineilla:
- pietaryrtti
- krappi jälkiliemi
- punapuu jälkiliemi
- jo unohtunut sekaliemi

Yritin laittaa kuvan myös koko paidasta, mutta jostain syystä blogger halusi sen kääntää aina ylösalaisin, joten päätin olla laittamatta koko kuvaa. Hihoissa ja helmassa on tavallinen 2o2n joustinneule.

Ihan kiva tästä tuli ja olen myös tyytyväinen siihen, että noissa kasvivärjätyissä langoissa on pikkutyttömäisen hempeät sävyt.

Pikku hiljaa olen saanut myös värjäyksen lisäksi myös vähän kulutettua lankaa.

Ruusuja ja mörvelöitä?

2009-08-31T16:40:00.000+02:00

Ostin pari vuotta sitten Riihivillan lapaspaketin, ja vasta nyt sain sen kudottua. Ruusukuvio on kaunis ja lapasista tuli lämpimät. Itselläni on sen verran pieni käsi, että nämä lapaset menevät lahjaksi. Itselleni voisin kutoa saman kuvion mukaan vähän ohuemmasta langasta, niin silloin varmaan kokokin olisi sopiva.
Toisen kutimen lopputulos ei ole vielä selvillä. Voi olla, että siitä tulee mörvelö, mutta vielä on toiveita, että siitä tulee huivi. Katsotaan, pingotus tekee joskus ihmeitä.

Välillä väriä - värillä on väliä

2009-08-27T16:27:00.004+02:00

Värjärikillan värjäripäivillä oli myös näyttely nimeltään "Välillä väriä - värillä on väliä". Näyttelyssä oli mukana osallistujien taidokkaita töitä, joissa oli käytetty kasvivärjättyjä materiaaleja.

Tässä pieni kuvakooste:

Ryijyjä ja kirjontaa kasvivärjätyistä langoista

Värjättyjä lankoja

Nauhoja kasvivärjätyistä langoista

Kasvivärjättyjä silkkihuiveja

Rekipeitto

Raanu

Paljon muitakin ihania töitä oli esillä, mutta kaikkia ei tullut kuvatuksi. Lopuksi vielä kuva puretepainantakurssilta, jossa kurssilaiset kuvioivat kangasta kasviväreillä.

Eli monen moista voi kasvivärjätyistä materiaaleista tehdä.

Punaisia sävyjä

2009-08-22T08:37:00.003+02:00

Vaihteeksi olen värjäillyt punaisia sävyjä. Tällä kertaa käytin Tetriltä ostamaani punapuuta.

Lankana on Maija, jonka olen esipurettanut alunalla ja viinikivellä.
1 ja 2 vasemmalta: punapuu
3 ja 4 vasemmalta: 1 jälkiliemi
5 vasemmalta: 2 jälkiliemi
6 vasemmalta: punapuun ja jonkun muun yhteinen jälkiliemi.
7 värjäripäiviltä tuodun jo käytetyn jämäkrapin jälkiväri.

Toivon, että saisin syksyllä käytettyä runsaasti kasvivärjättyjä lankoja, kun ilmoittauduin Espoon työväenopiston ryijykurssille.

Olen ilmoittautunut myös sukkasatoon.

Intiaanikesä

2009-08-19T19:38:00.004+03:00

Ravelryssä on meneillään yhteiskehruu tempaus nimellä "Intiaanikesä". Eli jokainen halukas kehrää lankaa, joka mielestään kuvaa intiaanikesää. Oma intiaanikesäni on kehrätty kevään kuituklubista saamastani masham villasta, jota olen sitkeästi kehrännyt kehruutapaamisissa värttinöillä. Eilisessä kehruutapaamisessa sain kuidun viimeinkin loppumaan. Langan kertasin rukilla.

Lankaa on yhteensä 423m ja se painaa 100g. Kuvassa on myös lomamatkalta Pärnusta ostamani vironkielinen Haapsalu sall kirja. Kirjassa on paljon erilaisia Haapsalu huivien mallineuleita ja kauniita kuvia valmiista huiveista. Kaaviomerkinnät ovat vironkielen lisäksi englanniksi.

Tässä vielä lähikuva langasta. Lanka jäi varsin "karvaiseksi", lieneekö se tuon villan ominaisuuskin?

Ihan vielä ei täällä ole intiaanikesä, vaan kesäkukat kukkivat ihan täysillä. Näistä samettiruusuista otetaan parhaan kukkimisen jälkeen kukinnot talteen, kuivataan ja käytetään myöhemmin värjäyksessä.

"Kylläpä sopan keitit"

2009-08-11T14:48:00.004+03:00

Osallistuin runsas viikko sitten Värjärikillan värjäripäivien kursseille "Kylläpä sopan keitit" ja "pietaryrttipata".

Lähes kilo lankaa tuli värjättyä kahden päivän aikana, joten nyt taas kudottavaa riittää.

Tässä ensin tuloksia "Kylläpä sopan keitit" -osuudesta
Langat vasemmalta oikealle:
1. Suklaaharmaa, johon käytettiin mm. sumakkia, santelia ja krappia sekä sinipuuta, puretteena aluna ja viinikivi
2. hopeanharmaa, johon käytettiin mm. väriomenaa ja rautaa
3. Merikaislan tähkät samanaikaisesti kattilassa lankojen kanssa, puretteena aluna
4. Karppi kotikaljan ja vehnänleseiden kanssa, puretteena aluna ja viinikivi
5. edellisen jälkiväri
6. Normaali krappiliemi

Hauskoja sävyjä, jotka vähän poikkeavat väreistä, joita itse olen aikaisemmin saanut.

Sitten kuvia pietaryrttipadasta. Käytimme eri puretteita, mutta itse en värjännyt yhtään lankaa rautapuretteella. Niistä tuli varsin tummia, lähes mustia.

Yritin laittaa langat liemittäin, mutta ihan en onnistunut. lisäksi en muistanut merkitä, että mitkä langat olivat alunperin vaalenaharmaita ja mitkä luonnonvalkoisia.

Ensin koko kasvi:

1. Alunapuretus, vaaleanharmaa lanka
2. alunapuretus, jälkiväri
3. Tämä lanka on liemestä, jossa oli pelkkiä kukkia.
4. Kuparipuretus
5. Kuparipuretus, jälkiväri
6. Kuparipuretus, jälkiväri

Vihreät toistuivat kameralla tosi heikosti, joten värisävyjä on yritetty muokata, suht huonolla menestyksellä tosin. Luonnossa värit ovat kauniimmat.

Tässä padassa lehdet ja varret:

1. Luonnonvalkoinen, alunapuretus (luonnossa paljon kauniimpi väri)
2. Kuparipuretus
3. Kuparipuretus, jälkiväri

Sitten koko kasviliemessä liukuvärjätty lanka (tuo keskellä oleva pitkä vyyhti)

Siinä ensin kastettiin vyyhti nopeasti liemeen, jossa oli alunaa. Sen jälkeen osa langasta kierrettiin tikun ympärille ja pidettiin loppulanka 2o minuuttia liemessä. Taas lankaa kierrettiin ja pidettiin 20 min. liemessä. Lopuksi laitettiin kuparia.

Lopuksi vielä kukkaliemessä värjätty lanka kuparipuretuksella.

Kurssilla kokeilin myös ensimmäistä kertaa värjätä huiveja. Vasemmalla puolella on silkkihuivi, joka on krapin jälkiliemessä värjätty. Sen päällä on pietaryrtin lehti ja varsiliemessä värjätty villahuivi, jonka päät on lopuksi laitettu kuparipuretteiseen jälkiliemeen. Värintoisto kuvassa on taas harmillisen huono, huivin keltainen osuus ei erotu juuri lainkaan.

Kurssi oli mukava, ja paljon lankaa tuli värjättyä. Siellä oli myös mielenkiintoinen mikrovärjäyskurssi, johon en ehtinyt osallistua. Siinä värjäys tehtiin mikroaaltouunin avulla. Tuloksena oli jännää sävyiltään "noromaista" lankaa.

Väriympyrä

2009-07-31T10:22:00.003+03:00

Blogi tuntuu muuttuneen kokonaan värjäysblogiksi, ja värjäykseen tämäkin postaus liittyy.
Aloitin uuden huivin kutomisen ja siihen piti ensimmäiseksi valita langat. Koska teen huivin kasvivärjätyistä langoista, ei värien valitseminen ole ihan helppoa, kun mitään väriä ei ole kovin paljon, mutta värjättyä lankaa on kyllä runsaasti. Ja ei haittaa, vaikka näitä yrittäisi kuluttaa vähän runsaamminkin.
Asettelin kaikki värjäämäni Virtain Villat suurin piirtein väriympyrään, jotta näkisin, että mitä värejä voisi valita. Kuvissa lähes kaikki vihreät sävyt näyttävät enemmän tai vähemmän harmailta. Värejä valitessani huomasin, että lupiininkukilla värjäämäni langat olivat ikävästi haalenneet. Ne kauniit sävyt olivat harmahtuneet. Sen sijaan lupiinin lehdillä ja varrella värjäämäni langat olivat raikkaan keväisen vihreitä. Eli jatkossa kannattaisi muistaa, että kukilla ei kannata värjätä, vaikka se padasta tullut väri onkin kaunis.

Tässä huivia varten valitsemani langat, muutama lisävyyhti on valittu, jos jo kerityt langat eivät riitä.
Ja lisää värejä syntyy viikonloppuna, kun osallistun värjärikillan värjäripäiville.

Loma, mikä ihana tekosyy ...

2009-07-28T20:22:00.003+03:00

... ostaa lisää lankaa. Tässä kuva viimeisistä värjäilyistä, joiden vuoksi värjättävä lanka alkoi olla lopussa.

Vasemmapuoleisin vyyhti on liemestä, jossa alunperin oli verihelttaseitikkiä ja jonka kanssa keitettiin sipulinkuoria ja kokenillia. Jokaisesta aineesta on menossa jo mones jälkiväri.

Keskimmäinen lanka on värjätty kuusen kävyillä. Kävyt likosivat juhannuksesta saakka. Jossain vaiheessa huomasin, että kävyt häviävät liemestä. Oravat kävivät nappaamassa liemestä pieneksi pilkottuja kuusen käpyjä, ja sitten niitä syötyä rankoja alkoi olla puutarhassa eri paikoissa. Lopulta älysin laittaa kannen ämpärin päälle, että jäi edes vähän käpyjä.

Oikeanpuolimmainen lanka on värjätty liemessä, jossa kaksi edellä mainittua lientä on yhdistetty, sekä lisäksi siinä on lämmitetty jo kertaalleen värjäyksessä käytetyt sinipuun lastut. Eli mitään ei kannata heittää menemään, niistä voi lähteä vielä riittävästi väriä myöhemmin.

LankaMaailma Nordiassa oli vielä alennusmyynti ja loman kunniaksi kävin osatamassa neljä kiloa värjättävää lankaa, josta kilon ehdin tänään jo purettaa. Lisäksi vyyhditin ja pesin 800g lankaa viikonloppuna olevaa värjärikillan värjäripäivää varten.

Eipähän pääse lanka heti loppumaan kesken.

Värjäysten välillä ...

2009-07-16T20:18:00.005+03:00

... on hyvä kasvattaa värikasveja. Tältä näytti värisauramopenkki ennen kukkien poimintaa. Puoli pussillista kuivattavaa materiaalia tuli kerättyä. Ja kohta penkki kukkii taas, nuppuja oli niin paljon.
Morsinko vaatii vielä runsaasti vettä ja lämpöä ennen kuin se on riittävän suuri värjäykseen.

Auringonkukatkin ovat vielä pieniä. Nämä on kyllä pienikasvuisia, joten mitään hujoppia ei ole tarkoituskaan kasvattaa.
Tiikerinkaunosilmän nuputkin antavat vielä odotella itseään.

Eli loppukesä on kiireistä aikaa ...

Punaista

2009-07-12T18:46:00.000+03:00

Alkukesästä ei tullut värjäiltyä, mutta kauniiden ilmojen saavuttua on värjäyspata lämmennyt usein.

Keltaisen jälkeen tuli punaisen värin vuoro.

Minulla oli kuivattuja verihelttaseitikkejä, joiden annoin liota ämpärissä yön yli. Sen jälkeen keitin sieniä noin kaksi tuntia (ajan löysin Riihivilla blogista). Laitoin esipuretetun langan liemeen, ja annoin jäähtyä yön yli. Tuloksena oli tuo vasemmalla oleva ruosteenpunainen lanka.

Keitin verihelttaseitikit uudelleen, ja mukaan laitoin joukon sekalaisia kuivattuja seitikkejä, joiden lajeista en ollut ihan varma. Annoin langan jäähtyä liemessä yön yli. Tuloksena oli punertavaan vivahtava beessi.

Sen jälkeen lisäsin liemeen sipulinkuoria, joita keitin tunnin verran. Annoin langan olla liemessä puoli tuntia ja sain oranssinkeltaista.

Laitoin uuden vyyhdin liemeen ja annoin olla puoli tuntia. Vyyhti oli keltainen, ja lisäsin liemeen hippusen kokenillia. Vyyhti sai jäähtyä värjäysliemessä. Siitä tuli ihan kiva punertava. Luonnossa sävy on vähän punaisempi, mitä kuvassa. Pienelläkin määrällä kokenillia saa uusia värisävyjä aikaiseksi.

Two skeins from the left has been dyed using Cortinarius semisanguineus. To the orginal dyepot I added five handful yellow onion skins and got orange colour. After that I added cochineal to the dyepot and got nice red, which looks much lighter in the picture.

Samettikukkavärjäilyjä

2009-07-06T18:09:00.000+03:00

Vihdoin sain kuvattua samettikukilla värjätyt langat. Sain värjättyä yllättävän montaa eri värisävyä ja yllättävän paljon lankaa.

Laitoin kattilaan noin viisi kourallista kuivia samettikukkia ja annoin niiden liota puoli päivää, jonka jälkeen keitin kukkia tunnin.

Langat on numeroitu vasemmalta oikealle.
Tein värjäykset seuraavasti.
1. Alunalla (10%) ja viinikivellä (5%) esipuretettu lanka, 10-minuutin värjäys.
2. Sama esipuretus kuin edellisessä. Lanka laitettu edellisen värjäyksen jälkeen ja annettu jäähtyä kattilassa yön yli.

Laitoin jäähtyneeseen kattilaan esipuretetut langat 3 ja 4 harsopussissa olleiden kertaalleen keitettyjen samettikukkien kanssa.

3. Kun lämpötila oli noussut 85 asteeseen, poistin langan numero 3.
4. Lämpötila nousi 95 asteeseen, jonka jälkeen olin kattilan hellalta ja annoin langan jäähtyä liemessä 1/2 tuntia.

5. Värjäsin aikaisemmin vaalean harmaan nokkosella värjätyn langan uudelleen. Nostin lämpötilan 95 asteeseen ja annoin jäähtyä siinä yön yli.
6. Laitoin esipuretetun langan liemeen, ja nostin lämpötilan 95 asteeseen ja annoin olla siinä puoli tuntia-.
7. Laitoin esipuretetun langan kuumaan liemeen ja annoin jäähtyä yön yli.

Onnistuin siis värjäämään viidellä kourallisella kuivattuja samettikukkia 700g lankaa. Nuo viimeisetkin jälkivärit olivat vielä ihan värikylläisiä keltaisia. Vieläkin olisi liemestä saanut väriä, mutta halusin ruveta värjäämään jo muuta.

Ja sitten pitäisi keksiä, että mitä näistä kaikista keltaisista langoista tekisi :-)

I got several shades when I dyed yarn using Marigold. I used about 5 handful dried marigold flowers. All yarn was premordant using 10% alumn and 5% creme of tartar. First yarn was shimmered only 10 minutes. Second yarn I let cool overnight in the second dyebath. Yarns 3 and 4 I put to cooled kettle together with already cooked marigold flowers. I took yarn 3 when the temperature was raised up to 85 Celsius. Yarn 4 I let shimmer 1/2 hour. Yarn 5, originally light gray was originally dyed with nettle, but I was not happy to the result. Thus I overdyed it by raising temerature up to 95 degrees and let cool overnight. Yarn 6 was put to the cold dyebath, temperature raised up to 95 degree and shimmered 1/2 hour. Yarn 7 was put to the hot bath and let cool overnight. Dyebath had still some color in it, but I decided to start dyeing something else.

Tasha Tudorin huivi

2009-07-03T19:49:00.000+03:00

Karjalan matkan matkaneuleeksi otin helppotekoisen Tasha Tudorin huivin. Langaksi valitsin viime vuoden kesäkuussa Villavaaralta arpajaisvoitossa saamani viron villan. Huivin mallin löysin Ravelryn kautta.

Huiviosa oli helppoa ainaoikein neuletta, reunassa lisäykset ja pienet kuvioinnit. Aina oikein neule oli niin nopeata kutoa, että lanka loppui jo alkumatkasta :-)

Huivin reunaan kudottiin sitten pitsineule, joka tässä kuvassa tulee esille. Reunus koostui kuudesta kerroksesta, joita toistettiin sitten huivin ympäri. Jostain syystä tämä oli selvästi puuduttavin osa neuleessa. Ehkä tuo edestakaisin neule meni siinä matkustellessa ja muiden kanssa jutellessa ihan huomaamatta, ja tämä reunaosuus tuntui sen vuoksi tylsemmältä.
Lopuksi vielä pari kuvaa huivista kokonaisuutena. Ihan hauskan näköinen siitä tuli. Kuka huivin saa, se ei ole vielä selvää. Eiköhän se jollekin ensi vuonna tasalukuja täyttävälle tädilleni mene lahjaksi.

Seuraavaksi puikoille sitten jotain muuta, vaihteeksi puuvillaa.

Kukkien lumoa

2009-07-01T19:38:00.000+03:00

Puutarhan kukkaloisto alkaa olla parhaimmillaan. Pelargoniat intoutuivat kukkimaan tosi runsaasti, kun ovat saaneet olla viileän alkukuun viherhuoneessa.
Ensimmäinen pioni aukesi tänään. Aamulla oli vain pari terälehteä auki, mutta illalla kukka oli jo kokonaan auki.

Päivänliljat alkavat kohta lopetella kukkimistaan.

Ryytisalvia on nyt muutamana vuonna kukkinut. Siinä on jännä vähän orkidean kukan näköinen kukan terälehti.

Puutarhan perimmäisestä pimeästä nurkasta löytyi kaunis akileija. Pari vuotta sitten nurmikkomme laitettiin uuteen uskoon, ja pihallemme tuli runsaasti uutta maata naapurin rakennustyömaalta. Tämä akileija lienee peruja naapurin vanhasta puutarhasta, jonka tilalla on nyt 5 asuntoa. Onneksi jotain vanhasta puutarhasta säilyi: muutama akileija. Parista muustakin paikkaa on koristeellisia akileijoja tullut tänä vuonna esiin.

Alppiruusujen alla rehottaa "kesäniitty", ränsyleinikki ja hiirenvirna valtaavat alaa aika tehokkaasti.

Särkynyt sydän lopettelee kukintaansa. Kasvi ei pidä siirrosta, mutta puutarhan erinäisten myllerrysten vuoksi se on joutunut vaihtamaan paikkaa jo kolme kertaa. Toivottavasti se nyt on löytänyt paikkansa, eikä joudu enää siirron kohteeksi.

Ja kohta maistuvat mansikat. Tulossa on sekä metsämansikoita että puutarhamansikoita. Nam.

Värjäyksen lomassa

2009-06-28T19:31:00.003+03:00

Värjäyskattilan poristessa päätin siirtää karstamyllyni ulos, ja ryhtyä karstamaan erinäisistä pusseista löytyvää villaa.
Ensimmäisenä tartuin työkaverilta saamaani espanjan vesikoiran villaan. Villa on pesty, joten koiran tuoksu ei ollut läpitunkeva. Kovin lyhyitä nuo karvat olivat, joten karstaaminen oli varsin hidasta, kun nuo pienet kuidut tarttuivat tuohon karstamyllyn pikkurumpuun, eikä sinne, mihin se varsinainen karstavilla tulee.

Joka tapauksessa sain useamman karstalevyn aikaiseksi. Vasemmalla olevaan karstalevyyn olen sekoittanut mukaan suomenlampaan villaa, oikeanpuolimmainen on ihan puhdasta koirankarvaa. Karstalevyjä tuli yhteensä neljä.
Tämän lisäksi karstasin 5 karstalevyä aivan ihanan pehmeää ja valkoista suomenlampaan villaa. Kuva ei tee oikeutta sille, teki mieli heti ryhtyä kehräämään.

Karstauksen lisäksi sain värjättyä kolme vyyhtiä lankaa. Niistä sitten myöhemmin, kun langat on kuivuneet.

Lupiinivärjäystä

2009-06-25T20:48:00.000+03:00

Värjäyskauden alku on tänä vuonna siirtynyt varsin myöhäiseen vaiheeseen. Mutta nyt kausi on avattu lupiineilla värjäämällä. Käytin värjäyksessä pelkkiä lupiinin kukkia ja lankana on Virtain Villan kolmisäikeinen villalanka. Vasemmanpuoleinen lanka on ensimmäisestä liemestä. Otin langan pois tunnin jälkeen. Keskimmäinen lanka on ensimmäisen liemen jälkiväri, hennon vaalean vihreä, jonka annoin olla liemessä yön yli.

Lisäsin liemeen jo keitetyt kukat + lisää kukkia ja keitin niitä taas tunnin. Siivilöinnin jälkeen laitoin oikeanpuolimmaisen langan, pidin sitä 90 asteessa tunnin ja annoin sitten jäähtyä yön yli liemessä. Siitä tuli parhaimman sävyinen lanka.
Yhteensä tässä on 300g lankaa. 10litran kattilassa ei viitsi 100g enempää kerralla värjätä. Kunpa vain löytyisi iso (kohtuuhintainen) värjäyskattila.

"Aeolian"

2009-06-22T19:58:00.005+03:00

Vihdoinkin sain kuvattua jo toukokuun alkupuolella valmistuneen huivin. Se on kevät Knittyssä julkaistu Aeolian-mukaelma, ja vain kalpea varjo upeasta esikuvastaan.

Olen kutonut huivin itse kehräämästäni langasta. Ja vaikka kuvassa ei siltä näytä, niin tämä on pingoitettu :-) Lanka vain on sen verran pehmeää merino - silkki -sekoitusta, ja sen verran löyhäkierteisesti kehrättyä, että pingoitus ei siinä näytä pysyvän.
Ohjeen mukaisessa huivissa on helmiä, mutta niitä en jaksanut lähteä etsimään ja sen verran monimutkaiseltakin se vaikutti, että päätin jättää helmet väliin. Vaikka langaa oli metrimääräisesti aika paljon, ei se kuitenkaan riittänyt, vaan jouduin huivin kauniin alaosan säveltämään omalla tavallani. Näin huivin yksi kauneimmista kohdista jäi tekemättä. Toisaalta kun tuo lanka ei pysy pingoituksessa, ei se ehkä olisi niin hyvin erottunutkaan.

Tässä vielä lähikuva, josta erottuu tuo langan "eläväisyys", eli löyhää on ja paikoitellen epätasaistakin.

Olen kuitenkin huiviini tyytyväinen, kun se on niin ihanan pehmeä ja sattumalta sopi feresini väreihin. Kooltaan tämä huivi oli ohjeessa mainituista pienimmän mukaan tehty ns. shoulderette.

Huiveja on kyllä vaikea kuvata niin, että niiden kuviot erottuisivat kunnolla.

Mukavaa juhannusta

2009-06-19T07:19:00.001+03:00

Koiranputkien niityt täyttävien harsomaisten kukkien kera toivotan mukavaa juhannusta!

Perinteitä kunnioittaen

2009-06-11T19:45:00.004+03:00

Kiitos runsaista ja mukavista feresiin saamistani kommenteista.

Käytin feresiäni ensimmäistä kertaa, kun olimme juhlistamassa serkkuni 60-vuotispäiviä äitini ja tätieni synnyinpaikassa Hiitolassa, Laatokan rannalla. Tässä juhlivaa kansaa feresit päällä Nehvolan kylänraitilla.
Kylä on nykyisin autio, kaikki talot on siirretty pois ja pellot pusikoituneet ja kasvavat heinää. Äitini kotitalostakaan ei ole jäljellä paljon muuta kuin yksi koivu ja navetan kivijalkaa.

Seuraavassa kuvassa olen juhlavasti feresi päällä ja Nokian kontiot jalassa, käärmevaaran vuoksi. Siellä me kahlasimme juhlamekot päällä heinikossa. Toinen serkkuni hommasi täytekakun, jota oli pari päivää onnistunut pitämään jäässä. Sää suosi meitä ja juhlat olivat onnistuneet, eikä vähiten juhlavien pukujen johdosta.

Serkkuni harrastaa myös perinnekäsitöitä, ja opetti minulle matkan aikana neulakinnastekniikkaa. Ilmeisesti tämä opettelemani tekniikan malli on ns. venäläinen neulakinnastekniikka. Oli siinä alussa ihmettelemistä, että mistä se lanka oikein pitää viedä läpi ja miten monta lankaa tässä täytyy laskea. Tuntui, että lankana käyttämäni huopanen hikosi käsissäni kuin pannulappu konsanaan kansakoulun käsitöissä kutomista opetellessa.

Feresin kanssa käyttämääni huivia en ole vielä kuvannut. Olen kutonut sen itse kehrätystä langasta, ja siitä tuli ihan sattumalta väreiltään feresiin sopiva. Huivista enemmän, kunhan saan sen kuvattua.

Omenapuun kukkiessa

2009-05-25T20:14:00.005+03:00

Omenapuiden kukkiessa valmistui koko kevään kestänyt feresi-projektini. Tässä vähän kuvakavalkadia lopputuloksesta.

Ensimmäisenä on yksityiskohta esiliinasta. Esiliina on tehty vanhasta verhokankaasta, johon virkkasin pitsin ja kiinnitin satiininauhan. Satiininauha on samaa, jota käytin mekossa reunojen kanttaamisessa. Pitsin ohje on Suuresta käsityölehden marraskuun numerosta vuodelta 1990.
Tässä kuvaa paidasta ja feresin yläosasta. Kangas on Marimekon puuvillaa nimeltä puutarha. Koruna on Kalevala korun Suotniemen solki, jonka esikuva on Käkisalmelta.

Seuraavaksi yksityiskohta hihasta, jonka reunassa on samaa pitsiä, jota on essun reunassa. Puseron ja feresin ohje löytyy Suuren käsityölehden kesäkuun numerosta vuodelta 1992. Oikeaoppisesti paidan ja essun helma ja hihansuut olisi päärmätty muurahaispolku-päärmäyksellä käsin ommellen. Itse ompelin reunukset koneella.
Tein essuun myös lautanauhavyön. Lankana käytin Novitan Tennessee puuvillaa. Tänä keväänä sattui olemaan juuri feresin kankaan väriin sopivia sävyjä langasta.

Tässä sitten koko asu. Valokuvaaja ei tietenkään huomauttanut, että essu olisi saanut olla vähän sileämpi.

Sitten vielä kuva puvun takaosasta. Tässä näkyy myös kangas vähän isompana pintana. Pidän tästä violetin sävyisestä kankaasta.
Lopuksi vielä feresi lautanauhavyön kanssa. Vyö on näköjään huolimattomasti kiedottu ja rusetti repsottaa. Ulkona ei ollut peiliä, kun vaihdoin essun vyöhön.

Projekti on valmis, ja monta eri tekniikkaa tuli tehtyä. Olen erittäin tyytyväinen tähän pukuuni. Monta kertaa tätä on matkan varrella sovitettu, mutta vasta puseron valmistuttua tästä tuli juhla-asu. T-paidan kera juhlavuus jotenkin rapisee :-)

Tätä tehdessä tuli muistoja lapsuudesta. Sain kerran isältäni tuliaisiksi Saksasta tirolilaismekon, johon kuului puhvihihainen paita, olkain mekko sekä essu. Olin tuosta asusta äärettömän ylpeä. Samaa ylpeyttä tunnen tästä puvusta, joka kesäkuussa pääsee käyttöön ensimmäistä kertaa.

Pellavainen paita

2009-05-23T20:51:00.008+03:00

Kangasvarastosta löytyi Viipurista ostettua ohutta pellavaa, josta päätin sadepäivänä ommella feresiin sopivan paidan. Paita odottelee vielä pitsejä hihasuihin ja sen jälkeen silittämistä.

Tässä lähikuva tuosta hihasta, jossa on tuo rypytys. Vaikka ompelin paidan ilman saumavaroja, on se suht tilava. Ennen tehtiin vaatteita niin, etteivät raskaudet tai painonvaihtelut tarkoittaneet uusien vaatteiden hankkimista, vaan vaate tehtiin kestämään aikaa.

Tässä jo vähän kokeilin miltä paita näyttää feresin kanssa. Kunhan saan pitsit hihoihin, projekti on valmis ja saatte nähdä toivottavasti parempia kuvia kokonaisuudesta.

Palaga kommentoikin, että kyllä feresin kanssa pitää olla itse ommeltu paita eikä mikään kaupan paita. Ja nyt kun paita on ommeltu, olen ehdottomasti samaa mieltä, joten kiitos vielä kannustuksesta.

Paitaa vaille valmis

2009-05-22T19:29:00.002+03:00

Feresi on paitaa vaille valmis. Pitsi on kiinnitetty essuun ja omistan myös tyyliin sopivat karjalaisten mallien mukaan tehdyt Kalevala-korut. Laiskuus iski ja yritin löytää tyyliin sopivaa valkoista puseroa kaupasta. Se tuntuu olevan aivan mahdoton tehtävä. Kuvittelin, että kaupassa kuin kaupassa olisi valkoisia puseroita, jotka sopisivat feresin kanssa. Mutta kaikki sopivan näköiset paidat olivat niin onnettoman huonoista materiaaleista, että saivat jäädä kauppaan.

Nyt täytyy katsoa vielä kangasvarastosta, että löytyisikö sopivaa puserokangasta, vai täytyykö lähteä kangaskauppaan. Pari viikkoa on aikaa saada paita aikaiseksi ja sitten puvun pitäisi olla valmis.

Essu ja vyö

2009-05-16T20:04:00.005+03:00

Vaikka pihapuuhat ja työkiireet vievät aikaa, on feresi taas edennyt hiukan. Essu on pitsin kiinnitystä vaille valmis. Essusta tuli vähän liian leveä, enkä jaksa sitä lähteä enää korjaamaan, joten päätin tehdä feresiin myös vyön, jotta sitä voi käyttää ilman essuakin. Sain viime syksynä opetusta lautanauhan tekemiseen, mutta en ole sen jälkeen ehtinyt yhtään nauhaa tehdä.

Suht hyvin onnistui loimen luonti ja nauhojen pujottelu lautoihin. Kutomisessa oli välillä vähän hässäkkää, kun onnistuin sotkemaan lankoja ja lautoja, mutta ilman suuria vaurioita siitä selvittiin.

Suunnittelin nauhan kuvion netistä löytämäni lautanauhaohjelman avulla. Valitettavasti en enää linkkiä löytänyt, kun olen ohjelman jo tallentanut omalle koneelle. Ohjelman avulla olikin helppo suunnitella kuvio ja vaihdella värien paikkaa. Lankana käytin Novita Tennessee lankaa, josta löytyi feresin väreihin sopivat sävyt. Kuvio on ihan simppeli ja lautoja oli yhteensä 10. Innoissani tein nauhasta vähän turhankin pitkän, mutta voihan ne vyön päät roikkua aika alhaallakin.

Essu on vanhaa verhokangasta, jossa on koristeena samaa satiininauhaa, millä feresi on kantattu. Helmaan tulee lisäksi virkkaamani pitsi, kunhan saan sen vielä pingotettua. Kunhan saan vielä puseron jotenkin aikaiseksi niin sitten laitan kuvia koko puvusta.

Feresi etenee

2009-05-13T20:15:00.004+03:00

Feresin mekko-osuus on valmistunut. Ensin tein vähän liian ison mekon, mutta onneksi äidin neuvoilla sain sen pienennettyä mahdollisimman vähällä vaivalla sopivaksi. Taas huomasin, miten rajoittunut oma ompelutaitoni on, kun taas äitini käden käänteessä keksii, että miten asiat korjataan. Nyt on vuorossa essu, ja siihen olen jo virkannut pitsiä.
Muuten essun kuviointi on ihan vaiheessa. Lisäpohdintaa aiheuttaa Hagelstamin antikvariaatista ostamani kirja Karjalan kirjonta. Kirja on vuodelta 1946 ja siihen on yritetty pelastaa karjalaisia kirjontamalleja evakkotaipaleelle otetuista käsitöistä.

Kirjassa on mukana äärimmäisen vaikeilta tuntuvia revinnäistöitä.

Perinteistä karjalaista etupistokirjontaa

Sekä malleja ketjuvirkkauskirjontaa varten.

Noita ketjuvirkkauskuvioita tekisi mieleni siihen essuun laittaa. Täytyy harkita, kun mekon pitäisi olla valmis kesäkuun toiseen viikonloppuun mennessä. Tai sitten teen nyt yksinkertaisen essun ja jossain vaiheessa vähän koristeellisemman.

Kehruuta ja neulontaa

2009-05-06T19:14:00.002+03:00

Vihdoin olen saanut Juulin kuituklubin 75%kidmohair 25% villan kehrättyä. Tässä lähikuva langasta. Kehräsin tämän Kromski Sonataan ostamallani lace flyerillä ja kertaus tapahtui mukavasti Jumbo flyerillä.
Lankaa tuli yhteensä n. 560 m. Tässä vielä kuva vyyhdistä.

Ostin talvella Lankamaailmasta pari kerää Gjestal Bris lankaa, jossa on 50% villaa ja 50%soijakuitua. Lanka on tosi pehmeän tuntuista.
Sitä oli mukava kutoa, ja siitä tuli tosi tasaista ihan itsestään. Kudoin siitä Ravelryssä ollutta mallia Raspberry Beret, jonka äiti saa äitienpäivälahjaksi. Värejä on vähän säädetty, kun kamera ei suostu kuvaamaan lilaa sävyä oikein.
Sen verran pehmeää lanka on, että en ehkä lähtisi siitä esim. villapaitaa tekemään, kun se saattaa nyppyyntyä. Näin pienessä työssä en nyppyyntymistä huomannut.

Perinnekäsitöitä

2009-04-29T19:03:00.004+03:00

Ystäväni opetti minulle viikonloppuna viitelöintiä. Se on kuteeton nauha, jota työstetään puikkojen avulla loimen lankoja siirtelemällä kummastakin nauhan päästä vuorotellen. Keskellä sitten nauhan päät kohtaavat toisensa. Viitelöinti vaatii täydellistä keskittymistä, sillä muuten unohtuu se, että mitä päätä oli työstämässä ja tuliko sama viriö avattu toiseenkin päähän.
Vaikka tekniikka oli sen opittuaan yksinkertaista toistoa, en pysty hahmottamaan, että miksi kuviosta tulee sellainen kuin siitä tulee. Eli miten eri viriöt ja lankojen nosteleminen liikuttavat näitä loimia niin, että niistä syntyy tietty kuvio. Kaikkea ne ovat osanneet keksiä ennen.

Mielenkiintoinen tekniikka, mutta hyvin hidas, jos haluaisi tehdä pitkän tai leveän nauhan.

Vaihteeksi vähän ompelua. Tässäkin on kyseessä eräänlainen perinnekäsityö, vaikka kangas onkin nykyaikaista Marimekkoa. Tässä vielä kangas ennen leikkuuta.

Nyt olen siinä vaiheessa, että pari sataa nuppineulaa on varmaan käytetty, vähän laskoksia on harsittu ja kanttinauhan laitto alkaa. Eli kyseessä on feresi, jota ompelen itselleni. Katsotaan riittääkö mekon jälkeen intoa ommella paita, vai tyydynkö kaupan paitaan. Essunkin suhteen olen vielä mietintö vaiheessa, katsotaan mihin päädyn.

Oikein mukavaa, lämmintä ja aurinkoista vappua!

Pitkä veto

2009-04-21T18:02:00.003+02:00

Tässä tulos elämäni ensimmäisestä pitkä vedosta. Eikä tällä ole mitään tekemistä Veikkauksen kanssa.

Kehruukirjoista olen lukenut tästä woolen eli long draw tekniikasta, mutta en kuitenkaan ole sitä kovin hyvin pystynyt kirjasta hahmottamaan. Kehruuasioihin keskittyvästä Spindlicity verkkolehdestä löysin videon, jossa oli esitetty tätä pitkä veto tekniikkaa. Siitä innostuin kokeilemaan tekniikkaa itsekin.

Kokeilin pitkä vetoa Tampereelta ostamani karstatun lampaan villan kanssa. Karstaus oli sen verran kuohkeaa, että jotain sain aikaankin, vaikka tuntui että möykkyä tuli ja lanka katkesi usein. Lopuksi kokeilin repiä auki villatopsia ja kokeilin samaa tekniikkaa. Mutta kierre meni villaan, eikä siitä tullut kuin karstamyllyyn uudelleen menevä sekasotku. Eli kuohkeaksi karstattu villa on selvästi helpompaa tässä hommassa.

Tekniikka vaatii vielä runsaasti harjoittelua, ennen kuin olen sen kanssa päässyt yhtä lailla sinuiksi kuin nykyisin käyttämäni worsted draw tekniikan kanssa. Kirjoissa kehutaan, että long draw tekniikka on nopeampi kuin tämä worsted draw, ja myös sitä, että tällä tekniikalla tulee hienomman näköistä lankaa.

Suomenkielisistä termeistä ei minulla ei ole ollut tietoa lainkaan, kun kaikki opukseni ovat englannin kielisiä. Löysin kehruutermistöä eri englanniksi ja ranskaksi täältä.

Eli sanaston perusteella ilmeisesti yleisemmin käyttämäni tekniikan (worsted draw) tuloksena on kampalankaa ja pitkä vedon (woolen draw) tuloksena saa karstalankaa.

Kuidusta huiviksi

2009-04-16T15:02:00.003+02:00

Ilun kuituklubin ensimmäisessä lähetyksessä tullut shetlannin lampaan villa pääsi vyyhdiksi asti pääsiäisenä. Langan metrimäärää en muista. Laitoin sen kyllä huolellisesti lapulle, mutta lappu on päässyt hukkumaan. Siinä on myös kolmen muun langan metrimäärät, ja kaikki siis jossain turvallisessa paikassa. Langassa on pientä epätasaisuutta, mutta ei se minua häirinnyt. Tasaista lankaa saa kaupasta. Täältä löytyy alkuperäiset kuidut. Kehrätystä langasta tuli yllättävänkin keltavoittoinen.

Huivin malliksi valitsin yksinkertaisen, jotta langan väri pääsisi oikeuksiinsa. Ravelrystä löytyi helppo huivin ohje. Ihan ohjeen mukaan en tehnyt, ja lopulta lanka uhkasi loppua, joten yhtä leveää aina oikein reunusta ei huiviini tullut.

Edellinen kuva on otettu ilman salamaa, ja silloin kuviopinta erottuu paremmin. Alla oleva kuva on otettu salamalla, jolloin värit toistuvat paremmin, mutta kuviopinta jää erottumatta. Huivi syntyi nopeasti, valtaosa siitä tuli kudottua pääsiäisen automatkalla pääkaupunkiseudulta Satakuntaan ja takaisin.

Olen oikein tyytyväinen tähän huiviini, valitettavasti tarvittaisiin parempi kuvaaja, jotta myös kuvassa se näyttäsi paremmalta.

Puikoille pääsi myös Springtime Swirl Mystery KAL huivi. Lanka on kuitenkin hermojaraastavan ohutta, ja pyöröneuleessa se korostui erityisen paljon. Tällä langalla en tätä huivia kudo, joten tämä päätyy purkuun.

Kehruuta ja askartelua

2009-04-10T18:45:00.000+02:00

Ilun kuituklubin ensimmäisessä paketissa tullut shetlanninlampaan villa on vihdoinkin päässyt kehrättäväksi. Aloitin kehräämisen Tampereella, ja olen jatkanut sitä kotona. Tässä on tulossa se keltaisempi osuus langasta.

Vihreämpi osuus on jo kokonaan kehrätty ja odottelee vain kaveriaan, jotta langan kertaaminen voisi alkaa. Näistä tulee yhdessä varmasti mukavan keväistä lankaa.
Lisäksi olen askarrellut pientä pääsiäiskranssia. Käytännössä otin Risulinnulta joulumyyjäisissä ostamani puolukkakranssin, otin siitä pois tuon jouluisen nauhan. Kieputin tilalle itsekehrättyä ja kasvivärjättyä kellertävää lankaa ja lisäsin muutaman irto kukkasen.

Tuloksena oli tällainen kierrätyskranssi. Puolukanlehdet alkavat olla aika rapisevia, mutta ajattelin, että näin saa nopeasti aikaan jouluisen koristeen tilalle pääsiäiskoristeen. Kranssi on siis ollut koko ajan samassa paikassa, aikaisemmin vain jouluisessa asussaan.
Oikein rauhaisaa pääsiäsaikaa!

Lämpöä käsille

2009-04-08T18:24:00.004+02:00

Lammasmarkkinoita varten piti varustautua lämpimästi. Koska minulla ei aikaisemmin ole ollut kämmekkäitä, tekaisin nopeasti sellaiset Kaisalta jouluvaihdossa saadusta käsinvärjätystä Yliveto langasta. Langassa on 85% villaa ja 15% polyamidia, joten lanka olisi sopinut myös sukkalangaksi.

Mallin löysin Ravelrystä: Susie's Reading Mitts. Malli oli mukavan nopea neulottava, ja lanka liukui mukavasti puikoilla. Lankaa jäi jäljelle jonku verran, mutta käytännössä siitä ei varmaan saa muuta kuin lasten pienet lapaset tai tossut.

Tässä vielä lähikuva kämmekkäiden kummassakin reunassa olevasta kuviosta. Yksinkertaisia silmukoita, mutta ihan hauskan näköinen.

Ja kyllä nämä tarpeeseen olivat, sen verran viileää oli Tampereella viime viikonloppuna, varsinkin pihalla.

Kehruutreffit lammasmarkkinoilla

2009-04-05T15:02:00.004+02:00

Eilen aamulla viisi pääkaupungin kehrääjää lähtivät Tampereelle lammasmarkkinoiden yhteydessä olleeseen kerhuutapaamiseen. Mukaan lähtivät Rina, Eeva, Sanna, Karoliina ja minä.

Tapaaminen oli tunnelmallisessa tallipihassa. Sää oli sateinen, mutta onneksi itse saimme kehrätä sisätiloissa. Siellä tapasimme muutamia blogeista ja Ravelrystä tuttuja henkilöistä. Mukana olivat mm Pirkko, HannaWou, Reetta ja Teija. Mukavaa, kun netistä tutut henkilöt saavat kasvot.

Vaikka sää ei markkinoita suosinutkaan, yllättävn paljon siellä kävi väkeä katsomassa kehruuta ja lampaita. Kuvan ottohetkellä ei kuitenkaan ollut yleisöä, vaan kehruutreffeihin osallistujan tutustuivat villakampojen käyttöön.

Koska kyseessä oli lammasmarkkinat, oli siellä myös keritsemisnäytöksiä. Yllättävän rauhallisesti lampaat suhtautuivat keritsemiseen. Vain muutama äännähdys keritseminsen aikana.

Ja tässä on lampaan "kevät-look" parturoinnin jälkeen.

Ja markkinoilla yleensä kuluu vähän rahaa. Tässä on Rinan tekemä tilanteeseen sopiva värttinä, ja sen alla kilo suomenlampaan villaa, joka väkisinkin halusi päästä pääkaupunkiseudulle matkailemaan.

Ja lisäksi mukaan tarttui kehrääjälle sopiva paita.

Tilaisuus oli oikein mukava, ja toivottavasti tällaisia "valtakunnallisia" kerhuutapaamisia järjestyy tulevaisuudessakin.

Maaliskuun viimeinen postaus

2009-03-31T17:48:00.003+02:00

Vaikka kaikenlaista on tullut tehtyä, ei mitään ole valmistunut.

Blogiarvonnassa kyselin, että mikä on mukavinta keväässä ja ihan ehdottomasti se tuntui olevan valo. Sehän on tietysti jokaisen bloginpitäjän toive, että on valoa, jossa kuvata valmistuneita töitä.

Suoritin arvonnan arpomalla satunnaislukugeneraattorilla numeron, ja niin mones kommentoija on sitten onnekas.

Random Integer Generator

Here are your random numbers:

Timestamp: 2009-03-31 15:47:08 UTC

Muutamaan kertaan piti varmistaa, että kuka on kommentoinut numerolla 9. Kommentoija oli Eija, ja hänelle lähtee lähiaikoina pieni paketti.

Ja koska mitään valmista ei ole, niin tässä vielä uudelleen kuva merinosilkistä, jota olen parhaillaan kehräämässä. Kohta koko kuitu on saatu kehrättyä. Olen kehrännyt tämän värttinällä ja kerrannut sitten rukilla. Värttinät ja rukki pitää saada tyhjäksi ennen ensi lauantain lammasmarkkinoita. Meitä lähtee täältä pääkaupunkiseudulta yksi autollinen innokkaita kehrääjiä lammasmarkkinoilla järjestettävään kehruutapahtumaan.

Blogin 2-vuosipäivä

2009-03-18T21:25:00.003+02:00

meni ohi ihan huomaamatta viime kuun lopussa, ja kävijämäärä lähenee 40.000, joten on aika järjestää arvonta. Jos haluat osallistua arvontaan, kerro kommenttilaatikossa mikä on kevään tulossa parasta. Arvontaan voi osallistua 22.3 asti.

Kiitokset myös runsaista kommenteista kevätpäiväntasausyllätyshuiviin. Muutama oli kysynyt Kamenan kulutuksesta. Sitä meni suurin piirtein 150g, kun kudoin 4,5mm puikoilla. Itse kudoin vihjeestä 5 vain puolet, joten kaksi vyyhtiä riittää, vaikka kutoisikin koko huivin.

Kevätpäiväntasausyllätyshuivi

2009-03-16T18:20:00.000+02:00

Kevätyllätyshuivi on ollut tekeillä helmikuun alkupuolelta lähtien. Tämä on ensimmäinen yllätysneulonta ja oikein mukava sellainen. Oli mielenkiintoista tehdä huivia, kun yhtään ei tiennyt minkälainen siitä lopulta tulee.

Ensimmäinen lanka- ja puikkovalinta meni pieleen, mutta TeeTeen Kamena tuntui hyvältä valinnalta.
Huivi on ollut valmis tiistaista lähtien, mutta vasta nyt siitä on otettu kuvia. Huivi on sen verran iso, että kuvaaminen ei ole ollut ihan helppoa. Tässäkään kuvassa huivin kaunis muoto ei tule täysin esille.

Huivia oli tosi mukava kutoa, ja viimeistä vihjettä ehdin jo odotella malttamattomana. Jokainen vihjeistä oli omalla tavallaan koukuttava, joten vihjeet tuli tehtyä nopeasti. Lisäksi tuntui siltä, että oli helppo huomata kerroksen lopussa, mikäli teki virheen. Se oli hyvä asia, sillä muutaman kerran tuli purettua lähes koko rivi, mutta ei kuitenkaan sen enempää.

Pingottamisessa oli oma haasteensa, en ollut ihan varama siitä, miten tuo reuna olisi pitänyt pingottaa, ja olisiko siitä pitänyt tulla pykäreunainen vai tasainen. Päätin pingottaa siitä pykäreunaisen.
Huivista tuli sopivan kokoinen, vaikka se lopulta ei tulekaan minulle itselleni, vaan lähetän sen 18-vuotis syntymäpäivälahjaksi.

Kiitos lankakomerolle mukavasta ja kauniista yllätyshuiviohjeesta. Jatkossakin mielelläni osallistun yllätysneulontaa. Sen verran koukuttavaa tämä kierros oli. Ja kevätpäiväntasaukseen on vielä viikko, joten olin ihan ajoissa tämän kanssa.

Maailma puhtautta janoaa ...

2009-03-11T18:13:00.000+02:00

Blogeissa on näkynyt jonkun verran neulottuja tiskirättejä. Koska varastoista löytyi Tennessee langan loppua, niin päätin kutoa muutaman tiskirätin kokeeksi.

Ohjeita löytyy Ravelrystä vaikka kuinka paljon, ja toisaalta mallikuvioita löytyy mallikirjoista, joiden perusteella olisi muokata kuviota.

Kaikki kuvassa olevien tiskirättien mallikuviot on Ravelrystä.
Ylhäällä olevan ohje.
Oikealla olevan ohje.
Vasemmalla olevan ohje.

Mielenkiintoista nähdä, miten nämä tiskirätit toimivat käytännössä.

Ja otsikko on Ismo Alangon tiskirätti laulusta.

Materiaalin keruu

2009-03-08T18:26:00.000+02:00

Tilasin uuden kehruukirjanThe intentional spinner Bookdpositorystä (ennen hintojen korotuksia). Kirjassa on mukavasti kerrottu erilaisista kuiduista ja niiden ominaisuuksista. Lisäksi kirjassa on esitelty runsaasti kehruutekniikoita ja kuinka kuituja valmistellan kehruuta varten. Mielenkiintoinen kirja, jonka parissa viihtyy.

Kuitukerhojen paketteja on myös tullut. Ensimmäisenä esittelyssä Tinan kuituklubin paketti, jossa oli merinosilkkiä (50/50) värityksellä kuningaskalastaja.

Ja sokerina pohjalla Ilun kuituklubin viimeinen paketti, jossa mukana oli eriväristä angoraa. Kuvasta ei millään käy ilmi se uskomaton pehmeys, joka tässä angorassa on. Ihana paketti.

Kehrättävästä materiaalista ei ole puutetta. Enemmän on puutetta ajasta.

Väriä pavuista

2009-03-05T19:11:00.001+02:00

Kiitoksia Taran labyrintttiin tulleista runsaista kommenteista. Koska kasvivärjättyä lankaa on kulunut, korvaavaa lankaa voi taas värjätä.

Luin Ravelryn värjäyspalstalta, että mustapavuista on saatu sinertävää ja lilahtavaa lankaa. Värinkestosta ei ole tietoa.

Itse päätin kokeilla minkälaista väriä mustista pavuista saa. Laitoin 500g mustia papuja likoamaan yöksi, ja aamulla liemi oli violetti. Laitoin 100g aluna-ja viinikivipuretettua yksisäikeistä Virtain Villan luonnonvalkoista lankaa liemeen. Annoin olla langan n. 4 päivää liemessä sellaisenaan kuumentamatta. Huuhtelin langan, ja siitä tuli kauniin vaaleansininen lanka. Samanlaista sävyä sain morsinkovärjäyskurssilla morsingosta luonnonvaalealle langalle.
Ja liotuksen jälkeen keitin pavut ja käytin ne ruoanlaittoon :-)

Taran labyrintti

2009-03-01T10:49:00.006+02:00

Aloittelin kutomaan syksyn Ullassa ollutta Taran labyrinttia tammikuussa. Itse neulon kirjoneuleet aina kuin mahdollista pyöröneuleena, joten muokkasin itse ohjetta niin, että yhtään kohtaa ei tarvinnut neuloa tasoneuleena. Vyötäröosan neuloin pyöröpuikoilla ja hihat sukkapuikoilla. Langat olen itse värjännyt kasviväreillä. Aniliinin ja vaaleanpunaiset sävyt ovat kokenillia, violetit sävyt ovat sinipuuta ja siniset sävyt ovat kesällä itse kasvatetuilla morsingolla värjättyjä lankoja.
Tässä kuva lopullisesta neuleesta. Vertasin neuletiheyttäni mallin neuletiheyteen ja valitsin sitten sopivan määrän mallikuvioita toistettavaksi vertaamalla johonkin vanhaan villapaitaani. Sen vuoksi neuleesta tuli tyköistuvampi, kuin mitä Ullan kuvassa se on. Kuviotakin taisin muuttaa vähän, kun en heti huomannut, että kuvio ei olekaan täysin symmetrinen. Olin kutonut sitä symmetrisenä alussa, enkä viitsinyt sitten enää kuiviota muuttaa.

Myös kauluksen tein erilailla, koska ohjeen mukainen kaulus näytti itselläni kovin suurelta. Ehdin kauluksen jo kutoa, mutta sitten päätin kuitenkin purkaa sen ja päädyin hyvin tavanomaiseen kaksinkertaiseen 2oikein 2nurin kaulukseen. Ompelin kauluksen paidan sisäpuolelle siten, että sen avulla peitin myös kaula-aukon leikkuun vuoksi rumasti olleet langanpätkät.

Koska pyöröneuleessa ei ole hiha-aukkoja eikä kaulan muotoilua, otin ompelukoneen avuksi. Tässä näkyy ensin hiha-aukkoa varten rajaamani alue, jonka tikkasin muistaakseni neljäkertaa mahdollisimman pienellä tikillä.

Seuraavaksi oli sitten leikkauksen vuoro. Ja saman asian toistin sitten etupuolen pääntielle, eli muotoilin vähän pääaukkoa. Aina tuo leikkaaminen vähän kirpaisee, että onnistuuko sitä pilaamaan neuleen, mutta noin 15 vuotta sitten kutomani yhä käytössä olevan norjalaisvillatakki on muualta jo kulunut, mutta noissa leikkauskohdissa ei ole mitään ongelmaa.